Hau, hau, hau! Merry Christmas!

Wufffs!

Nyt on Boriksen blogin vallannut vieraileva tähti eli minä, Lissu-foxi. Olen jo jonkin aikaa seuraillut Boriksen tuotoksia täällä blogissa ja haluan minäkin kantaa korteni kekoon suomalaisen blogimaailman parantamiseksi. Haluaisin kertoa omia ajatuksiani ihmeellisestä nakkikoirasta ja maailman menosta ihan näin yleisestikin sekä voisin hieman valottaa meidän koirien ajatuksia näin joulun aikaan.

Olen jo verrattain iäkäs koiraneiti ja minulle on vuosien varrella kertynyt jos jonkinmoista tietoa pieneen sievään päähäni ja tänäkin vuonna tiesin sen olevan tulossa - joulun nimittäin. Joulu alkaa siivoamisella ja kauhean imurin ulkoiluttamisella, vaikka minun puolestani imurin saisi haudata kaapin perälle lopullisesti. Olen kuitenkin havainnut, ettei äiti huomioi mielipiteitäni ja aina se ottaa imurin esiin. Itse viihtyisin omassa koirankopissani paremmin, jos sitä ei niin usein siivottaisi. Mitäs mieltä te muut olette joulusiivouksesta?

Vaikka jouluun kuuluu paljon siivouksen kaltaisia epämiellyttäviä traditioita, on joulu myös aika, jolloin leivinuunista kulkeutuu nenääni tuoksu, jota en voi vastustaa. Se on nimittäin joulun sika! Sika ostetaan pari päivää ennen h-hetkeä (Huom! Sika kannattaa ostaa ajoissa, jotta ei jää ilman...) ja sitten se viimein laitetaan uuniin. Siellä possu muhiskelee aikansa ja lopulta saa päällensä rapsakan sinappihunnun. Possuvalvojaisia olen perinteisesti viettänyt foxiystäväni Donnan kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen jouluni ilman Donna-vanhusta. Donna oli vielä sinnikkäämpi vahtimaan possua kuin minä: Se makasi tuntitolkulla uunin edustalla ja odotti. Yleensä odotuksemme myös palkittiin ja lopulta saimme maistaa maukasta possunkankkua. Mmm!

Elämä jatkuu ja tämän joulun sainkin sitten viettää uuden ystävän kanssa. Laumaamme liittyi nimittäin pieni Boris-pentu, jonka kanssa olemme leikkineet erilaisia paini- ja jahtileikkejä. Olemme myös leikkisästi vertailleet purukalustojamme ja voin sanoa teille ihan rehellisesti, että minulla on suuremmat hampaat! Ihmiset kyllä sanovat, että Boris kasvaa vielä ja tulee kasvamaan minua suuremmaksi. En usko niiden puheita, sillä eiväthän nakkikoirat kasva tuon suuremmiksi! Minä olen maailman suurin, upein ja ihanin koira! Okei, myönnetään, tykkään minä tuosta Boriksestakin ja se voi olla minun jälkeeni sitten se maailman toiseksi suurin, upein ja ihanin koira. Mut ykköspaikka on mun! Niin joo, siitä possusta vielä sen verran, että saimme tänäkin vuonna oman osamme kinkusta! Slurps!

Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille rauhaisaa joulua ja riemukasta vuotta 2009! Muistakaa rakastaa koirianne ja pitää niistä hyvää huolta!

Boris tahtoi myös lähettää joulutervehdyksensä bloginsa lukijoille ja lupasin välittää ne teille. Tässä saatte joulutervehdyksemme vielä kuvien muodossa. Emme itse kyllä suuremmin välittäneet noista tonttulakeista, mutta ihmisten mieliksi suostuimme pitämään niitä lyhyen valokuvaussession ajan. Lopulta Boris päätyi pureskelemaan omaa lakkiaan, joten lopetimme tonttuilut siihen.









Terveisin,
Lissu

The Good, the Bad & the Dangerous

Mitäs sitä jouluna nähtiinkään? Esittelyssä kattikolmikko (Eetu, Aurora, Felidae), joka kiinnosti Borista (ja päinvastoin), mutta jäi liian lyhyen tutustumisajan puitteissa turhan etäiseksi.

Eetu: musta, iso, herkkä, hiljainen...eli juuri sopivaa leikkiseuraa, paitsi ettei tietenkään päästä lähelle (höh). Seuraili Borista kiinnostuneena tuolien ja penkkien suojasta, kunnes turvaetäisyys jäi liian lyhyeksi, ja sitten joko sähistiin, peräännyttiin tai tehtiin molempia. Maastoutui pimeisiin nurkkiin välillä niin hyvin, ettei Boris edes tajunnut kulkevansa vierestä..

Aurora: toiminnantäyteinen pakkaus, ja vaikka pitikin pientä väliä kaahottaviin nelijalkaisiin partanaamoihin, päästi (vahingossa tai tahallaan, tiedä sitten..) Boriksen niinkin lähelle, että häntää ehti nipin napin nuuhkaista ennen takaa-ajon jatkumista. Jesh!

Felidae: tämä kaveri osoittautui vaaralliseksi! Toisaalta Felin kanssa saatiin aikaan lähin väkivallaton kontakti (nenät kirjaimellisesti vastakkain, vaikkakaan ei montaa sekuntia) ja vähiten yhteenottoja, murinaa ja kähinää, mutta toisaalta F myös esitteli koiralle aidot ja teroitetut kissan metsästysaseet ja antoi kaupanpäällisiksi vielä demonstraation refleksien nopeuseroista maatiaiskissan ja irlanninterrierin välillä. Boriksen leikkirynnäkkö kun sai Felin hermostumaan, ja ennen kuin poika ehti pakittaa alta pois, kuonossa oli kolme muistutusta Muhammed Alin tyyliin. Hetken aikaa sitä sitten istuttiin sylissä ja ihmeteltiin mikä iski, mutta muutaman minuutin päästä palattiin taas radalle..

Ulkona oli sitten toinen vanha tuttu (paimenkoira), jonka kanssa pääsi vetämään vähän turvallisempia (ja vauhdikkaampia) leikkejä. Pienillä käpälillä ei vieläkään pysytä ihan ison pojan vauhdissa, mutta yritystä riittää, ja varmaan jossain vaiheessa alkaa Borikselta kokoakin löytyä sen verran, että tilanne tasaantuu..

Lahjapaketteja kiltti poika tietysti keräsi useammankin kappaleen. Yhdestä löytyi jo vinkuva ja venyvä lelu, mutta loput on vielä avaamatta - kunpa jo pääsisi niihin käsiksi...!

Nakkikoira reissaa, pieni joulujatkis

Heips kaikki ihanat tontut!

Viime perjantai oli erittäin jännä päivä. Mami pakkasi minut aamulla mukaan ja lähdimme odottamaan bussia pysäkille. Bussissa oli taas kerran paljon kivoja ja kiinnostavia ihmisiä, joista jokaista olisin halunnut tervehtiä. Miks ei saa tervehtiä kaikkia? Bussissa venkuloin, olin melko levoton ja pölistelin hilseitä oikein kunnolla. Aamun ruuhkabussissa on vähän liikaa nähtävää pienelle koiralle.

Mutta ei se jännitys tähän bussimatkaan loppunut vaan me suuntasimme eläinlääkäriin, jossa mukava Tiina-täti antoi minulle ensimmäisen rokotukseni. En ehtinyt edes tajuta, että joku pisti, sillä keskitin kaiken irskintarmoni namien mussuttamiseen. Tiina totesi myös, että korvani näyttävät edelleen varsin hyviltä, joten toivoa saattaa, että minulle tulisi ihan luomukorvat! Tilannetta seuraillaan...

Eläinlääkäriasema oli kaiken kaikkiaan ihan jees paikka ja siellä sai namejakin, joten voin lähteä sinne toistekkin. Siellä näin myös punaruskean kissan ja pari koirakaveria, joten viihdykkeistä ei ollut pulaa.

Takaisin suuntasimme lyhyehkön kaupunkiulkoilukierroksen jälkeen ja paluukyydissä minä pieni kurainen irskipoika olin jo hieman reippaampi. Loskakelit saisivat jo loppua, sillä ei ole yhtään kivaa, kun tassut ja massu kastuvat! Tämä poika tahtoo lunta, lunta ja lisää lunta!

Ihan niin kuin rokotuksissa ei olisi ollut jo tarpeeksi äksöniä... Ehei, ihmiset keksivät vielä pakata minut häkkeineni autoon ja edessä oli parin tunnin automatka, jonka nukkua tuhisin tyytyväisenä. Olikohan rokotteella osuutta asiaan?

Perillä vastassa oli Lissu-täti, joka sieti minua ja villejä pentuleikkejäni yllättävän hyvin. Pari päivää Lissun riesana oltuani nostin jälleen kytkintä ja olin valmis uusiin haasteisiin, nimittäin kolmen kissan kohtaamiseen. To be continued...

Terkuin,
Boris

PS. Rakas joulupukki, olen ollut kilttinä. Tuo paljon lahjoja.

Pölynimuri

Tänään kaapista paljastui jo aiemmin tutun, vähän arveluttavan rikkaimurin isoveli, täysikokoinen pölynimuri. Aitauksen seinän takaa sitä ensin ihmeteltiin, sitten muristiin, haukuttiin ja lopen vielä vähän vikistiin. Imurin poistuttua toiseen huoneeseen ulvomaan B pääsi vähän lähemmäs tutkailemaan, ja mikäs siinä oli omistajan jalan takaa katsella ja ihmetellä imurin menoja - heti kun se lähti tulemaan kohti, pakitettiin villisti pois alta ja mentiin suosiolla aitauksen suojiin, josta oli taas hyvä päästellä erilaisia ääniyhdistelmiä. Kiinnosti, mutta vähän liikaa pelotti että olisi ihan viereen uskallettu mennä nuuskimaan..positiivista kuitenkin, ettei mitään paniikkikohtausta saatu aikaan.

Vielä pari päivää, ja päästään/joudutaan kissatrion kanssa samoille kulmille; nähtäväksi jää, mitä siitä seuraa (palaamma asiaan myöhemmin)!

Kuulumisia

Tiptap kaikille!

Joulu lähenee ja pentu kasvaa! Boris kävi viikonloppuna Stockmannilla jouluostoksilla ja sai valita itse joululahjansa (tai ainakin katsella joululahjavaihtoehtoja). Boriksen pakettiin kääritään joulukuun 24. varten venytettävä possulelu, jonka päässä on vinku. Muita ostoksia olivat kuivatut naudan fileet (herkkua!) ja koiran namipalat. Kuulimme myös Kalajoen tontuilta, että Boris saattaa saada lahjaksi sekä samaisia naudan fileitä että naudan mahapaloja ja siankorviakin.

Jouluostosmatkasta erityisen jännittävän teki se, että keskustaan matkustettiin bussilla! Borista sunnuntain ruuhkabussi ihmetytti ja vingututti, sillä siellä olisi ollut tosi monta ihanaa ihmistä ja niitä ei saanut tervehtiä. ("Tylsä mami!")

Viime perjantaina oli aika häätää koirassamme mahdollisesti asuvat madot Canex-tahnalla. Boris-parka ei osannut lainkaan aavistaa, että se ihana jauhelihakermaviiliannos sisälsi jotain muutakin kuin edellä mainittuja ainesosia. Matolääke siis katosi hetkessä pieneen kitaan tyytyväisen mässytyksen saattelemana. (Boriksen lisähuomautus: "Voitaisiin madottaa useamminkin, jos silloin saa jauhelihaa!")

Perjantaina urhea Boris suuntaa rokotuksille eläinlääkäriasema Akuuttiin. Pitäkää pojalle peukkuja, että käynti sujuu mallikkaasti.

Terveisin,

Mami ja Boobo

Häkki

Päästäkkee pois!

Jep, Boris on viimein saanut metallihäkkinsä.

Tänään Boriksen jättipossulelu koki karmean menetyksen, sillä toinen sen kauniista mustista silmistä irtosi. Ei kestänyt norjalainen metsäsika hurjan irlanninterrierin hampaita. Onneksi possu tulee kuitenkin toimeen yhdellä silmällään, joten leikit jatkukoon!

o.O

-N-

ps. Myös possun toinen kärsänreikä näyttäisi olevan irtoamaisillaan. Ei ole helppoa tuon possun elämä.

Tämmöstä tänään

Heippa kaikki!

Tässä tulee vähän kuvia Boriksen päivästä. Hohhoijaa, kun on tylsä tämä blogi! ;)

Isi otti hienoja kuvia Boriksesta! Tuo ensimmäinen on ihan sellainen "koulukuvan" näköinen.

-Mami ja Boo-

Väsynyttä menoa

Pipari-illassa riehumisen jälkeen ei enää paljoa irronnut virtaa kotona revittelyyn; uni tuli ensimmäisen kerran jo kotimatkalla, ja loppuillasta väsytti niin, että nukkumispaikkaa yritettiin kaivaa pari kertaa olohuoneen lattiallekin. Oiva paikka esittää sylikoiraa siis..ilmeestä luulisi, että ollaan ihan rauhallista sorttia (not).

Kynnenleikkuu ei sitten kuitenkaan sujunut. Saksien hoksaamisen jälkeen löytyi vielä pieni vara-akku, jonka turvin tuleva B-mies jaksoi vastustaa operaatiota niin, että päästiin vain yksi käpälä loppuun, sekin namien turvin. Joku kumma juttu tässä sapelien lyhennyksessä on, kun se toisinaan menee ihan huomaamatta (no, kerran tähän mennessä, mutta on se sekin jotain..) ja toisinaan taas yritetään näyttää siltä, että tehdään kuolemaa ennen kuin terät ovat edes lähellä.

Glögiä, irskipipareita ja uusia ystäviä

Hei taas pitkästä aikaa! 

Kiirettä pitää ja en ole ehtinyt blogianikaan suuremmin päivitellä, mutta koitan parantaa tapani tässäkin asiassa! ;)

Tänään kävimme pohjoisen irski-ihmisten piparikesteillä ja mukavaa oli! Tarjolla oli monenlaista herkkua (tosin lähinnä ihmisille,  höh) ja tietenkin hyvää seuraa. Sain myös kaksi uutta irskiystävää, nimittäin Kirre-pennun ja Vippe-herran. Ihmisiäkin oli paikalla paljon ja tykkäsin kaikista (ei mikään yllätys!). Jaksoin reippaasti riehua lähes koko miitin ajan ja väsähdin vasta, kun oli aika lähteä takaisin kotiin. Mukaan sain myös herkullisen puruluun, jonka söin heti kotiin päästyäni!

Kiitos kaikille irski-ihmisille kivoista kesteistä! Minulla (+ mamilla ja isännällä) oli erittäin hauskaa! Mukavaa, että irskiporukka on näinkin aktiivista täällä Oulussa. Kunhan minä kasvan vähän, pääsen osallistumaan toimintaan enemmänkin.

Tänään on ollut erittäin jännä ja riehunnantäyteinen päivä, joten väsy käy pieneen käpälään.

Terkuin,

Boris

Istumisen jalo taito

Nyt aletaan hiljalleen päästä jyvälle tästä "istu"-hommastakin: jos pyydettäessä istuu, tulee namia/huomiota/rapsuttelua/muuta hyvää, ja jos ei istu, ei tule mitään. No, eihän se ihan aina putkeen mene (ja toisinaan istua tapitetaan pyytämättäkin), mutta alku on hyvällä mallilla. Aina ei vain jaksa huomio pysyä asiassa kun maailmaan mahtuu niin roimasti muutakin mielenkiinnon kohdetta ja tutkailtavaa. Pääasia kuitenkin on, että ilmassa on selviä ymmärtämisen merkkejä, eli ehkei koulutuksesta ihan mahdotonta tule..

Päivällä tuli käytyä läpi taas yksi oppitunti ulkona selviytymisestä: ojassa olevaan jäisenhyiseen veteen ei kannata mennä. Käpälillä piti päästä pilkkimään (kaloja ei tullut), mutta onneksi takapää pysyi törmällä ja suurin osa koirasta kuivilla. Hetkosen miettimisen jälkeen sitten keksittiin, että vesieste kannattaa kiertää (kun ei sen yli ilmeisesti pysty vielä hyppäämään - tätä ei onneksi kokeiltu), mistä tuli tietysti hyvät kehut..

Lissu-täti, tuo pönäkkä valkoinen hirmu

Heissan lukijat!

Tekstit eivät nyt aivan vastaa tapahtumajärjestystä, sillä perjantain ensimmäinen ihmetys oli pitkäkuonoinen, valkoinen ja Boriksen mielestä erittäin suuri kettuterrierineiti (kyllä, hän on iästään huolimatta vielä neiti), jonka häntä huitoi villisti puolelta toiselle niin, että pienimpiä hirvitti (Borista siis). Lissu-täti oli kaikista ennakko-odotuksista huolimatta erittäin ystävällinen ja heilutteli hyväntuulisena häntäänsä pienen säälittävän koiranrääpäleen nähtyään. Boris yritti ensin paeta tätä valkoista hirmua pysäköidyn auton alle, mutta uskaltautui pian nuuskimaan ikäneitiä ja lopulta jopa leikkimään sen kanssa.

Puolisen tuntia tutustumista johti villiin takaa-ajoleikkiin ja ennen hyvinkin vilkkaana pidetty Lissu-foxi kohtasi vertaisensa - jopa itseään villimmän. Kyllä nuoresta irskistä löytyy virtaa ainakin hepulin sattuessa! ;)

Kun hyvinsyönyt kettari oli väsytetty, oli Boriksen aika jatkaa matkaansa kohti Feli-kissan ja Hero-borderin kotikulmia...

Herra Herold ja ylimys Felidae

Oukkei, paimenkoirat on jees. Tutustuminen sujui mutkitta ja nopeasti, ja tänään päästiin pihalle leikkimään - vauhtia ei puuttunut, kuten kuvasta näkyy. Pelosta ei ollut alkuminuuttien jälkeen tietoakaan, vaikka borderi tällä hetkellä onkin koon puolesta monikertainen Borikseen verrattuna (leikkisän rento luonne pelastaa). Harmi vaan että ulkona oli kylmä, eikä jahtileikkiä sitten voinutkaan loputtomiin jatkaa..mutta ainakin tuli uusi kaveri!

Talon vanha kissa, Felidae, oli sitten ihan toinen juttu. Katti ei tosin suuremmin aluksi välittänyt pikkukoirasta, teki pikatarkistuksen ja lähti sitten tyylikkään rauhallisesti pois edestä (mielellään vähän koiraa ylemmäs), mutta tietysti Boris teki pentutempun eikä jättänyt hienovaraisista vihjeistä huolimatta talon ylintä rouvaa rauhaan; asia korjattiin kissamaisella muistutuksella ja muutamalla tehokkaalla korvat-taakse-ja-häntä-paksuksi-eleellä. Boris onneksi tajusi missä mennään, vaikka tämä arvojärjestys vähän ketuttaakin, eikä asiaa sitten tarvinnut enää suuremmin alleviivailla..kissa tulee samassa tilassa toimeen, mutta pitää sopivan etäisyyden pikku koltiaisiin - case closed.

...ja eikun kohti uusia haasteita!

Istuu.

9-viikkoinen termiitinalku

Krooh, pyyh!

Tällä hetkellä Boris nukkuu tyytyväisenä omassa pesässään ja mamilla on hieman aikaa  kirjoitella Boriksen kuulumisia. :)

Boris täyttää tänään 9 viikkoa. Pari viikkoa pienen terrierivauvan kanssa on mennyt nopeasti ja Boris on oppinut paljon tässä ajassa. Se osaa jo reippaasti pissiä ja kakkia ulos, mikäli ehdimme kantaa sen riittävän nopeasti ulos. Boris myös tottelee, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Terrieriluonteelle tyypillistä uhmaa Borikselta löytyy ja tämä oli ihan odotettavissa. Kun sitä kielletään vaikkapa retuuttamasta sukkaa, se yrittää sellaisen viitisen kertaa uudestaan kielloista suuremmin välittämättä. Pitäähän sitä koiralla luonnetta olla!

Tänään lähdemme käymään kotikotona ja Boris saa tutustua kahteen uuteen koirakaveriin, joista jo aiemmin kerroimmekin. Toivottavasti tapaamiset sujuvat hyvin! Edessä on ensin parituntinen automatka. Tähän asti Boris on matkustanut autossa todella reippaasti, kun olemme tehneet sen kanssa pieniä autoreissuja. 

Eilen Borista kävi katsomassa Lasse-setä, joka toi mukanaan pussillisen puruluita. Thanks, man! Boris tykkäsi kovasti myös Lassesta, kuten se on tykännyt tähän asti jokaisesta uudesta ihmisystävästään. Boris suorastaan rakastaa ihmisiä! Eilen Boris tutustui ulkoilureissullaan myös yhteen koiraan. Koirakaveri oli kiinnostava, mutta samalla vähän raisu. Boris olisi halunnut leikkiä sen kanssa vähän pitempäänkin, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Tänään Boris pääsee käymään myös Mustissa ja Mirrissä, josta käymme ostamassa uuden säkin ruokaa, sillä Ansku-kasvattajan antama ruokapussi tyhjenee lähiaikoina. Voitimme Mustiin ja Mirriin 20€ lahjakortin, mainiota!

Terveisin,

Mami ja uninen Boris-vauva

Ihan pihalla

Reipas poika

Böö, grr, terve lukijani!

Olen ollut melkoisen reipas tässä pari päivää. Olen ulkoillut ahkerasti ja olen ollut kahtena päivänä myös yksin kotona! Tänään minua kävi treffaamassa myös mukava Heidi-täti, jota olisin pusutellut loputtomasti. En vielä oikein osaa pusutella sievästi vaan mosautan suukkoni koko painollani päin näköä. Ai miten niin pusuni sattuvat joskus? Terkkuja Heidi-tädille. Oli kiva, kun kävit! 

Koululle lähtiessään mami antaa minulle talouspaperirullan, jossa on sisällä jauhelihaa, raejuustoa ja nappuloita. Namskis! Sitä minä jään sitten repimään mamin lähtiessä. Kahtena päivänä tämä on onnistunut hyvin ja olen ollut hiljaa ainakin ihmisteni tullessa kotiin. Ehkä tämä yksinolokin tästä lähtee sujumaan! 

Yksinoloa alkaa tulla koko ajan lisää, joten sitä täytyy myös harjoitella jatkuvasti. En oikein pidä yksinoloharjoituksista, sillä silloin jään yksin aitaukseeni vaikka minusta olisi hauskinta leikkiä ja touhuta ihmisteni kanssa. Lähtisin joka paikkaan heidän mukanaan! Aina ei pieni koira kuitenkaan pääse mukaan, joten minun täytyy oppia olemaan itseksenikin.

Oulun irski-ihmiset ilahduttivat kutsumalla meidät pipari-iltaan ja olemme totta kai menossa! Toivottavasti näkisin siellä myös pentukaverin tai -kavereita ja uudet ihmisystävätkään eivät olisi pahitteeksi. Josko täällä Oulussa olisi joku toinenkin irskipentu minulle leikkikaveriksi?

Tarvitsisin koirakavereita ja olenkin menossa rokotuksille eläinlääkäriasema Akuuttiin, jossa rokotetut pennut saavat osallistua pentukurssille. Jännittävää, eikös vain! Siellä pääsen näkemään ainakin toisia pentuja ja leikkimään niiden kanssa.

Viikonloppuna lähden tutustumaan kettuterrieri Lissuun ja bordercollie Heroldiin ja toivon tulevani toimeen molempien kanssa. Kerron teille myöhemmin, miten tapaamiset menivät. Kuulin myös, että saatan viikonloppuna törmätä kissoihinkin. Hui!

Olisiko teillä lukijoilla juttutoiveita tai kommentteja blogistani? Mikäli juttuehdotuksia tulee, voimme hyvinkin toteuttaa ne ja otamme mielellämme vastaan myös rakentavaa kritiikkiä.

Pusutuksin,

Boris-ärrieri

Boriksen ensimmäinen oikea yksinolo

Hei rakkaat lukijani!

Nyt olen ollut täällä kotona Oulussa jo viikon ja aika on mennyt todella nopeasti. Olen reipas pieni irskinalku ja opin jatkuvasti lisää. Mami ja isi käyttävät lähes kaiken vapaa-aikansa minun kouluttamiseeni ja kanssani touhuamiseen. Yhdessäolomme alkaa onnistua päivä päivältä paremmin, kun opimme tuntemaan toisiamme. 

Olen muuten tehnyt jo monta pisua ja isoakin hätää pihalle! Minusta tulee vielä sisäsiisti irskiherra, kunhan kasvan vähän.

Olin eilen ensimmäistä kertaa yksin kotona pari tuntia, kun isi ja mami kävivät kaupungilla. Aluksi näytti, että jään rauhassa syömään minulle annettua talouspaperirullaa, jonka sisään mami oli ujuttanut jauhelihaa ja nappuloita ja mami luuli, että jäisin ihan kiltisti odottamaan. Mami pääsi hyvin ulos ovestakin, enkä huomannut mitään muuta kuin herkullisen jauheliharullan, mutta kun mami joutui palaamaan hetken kuluttua takaisin, huomasin mamin lähtevän. En kuitenkaan huutanut yhtään. Mami ja isi kuitenkin pettyivät kovasti, kun palasivat kotiin parin tunnin päästä, sillä täällä minä kotona jollotin sydämeni kyllyydestä. "Auuu, ouuu, vinkuu, vonkuu, auuu!", minä kutsuin ihmisiäni. Mami odotti, kunnes olin hetken hiljaa ja avasi ulko-oven. Senkin jälkeen huusin vielä pitkään, kun molemmat olivat päässeet sisälle. Ne hölmöt ihmiset huomioivat minut kuitenkin vasta, kun olin hiljaa. 

Yksinolo oli minusta aivan kauhea kokemus ja nyt mamia hirvittää oikein kunnolla, että miten opin olemaan yksin, sillä joskushan maminkin täytyy mennä kouluun ja kauppaan. Harjoittelemme yksinoloa koko ajan ja toivottavasti alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että ihmiseni todella palaavat kotiin lähdettyään. Minä vaan tahtoisin koko ajan olla laumani kanssa!

Jos jollain on hyviä niksejä vaativasti ulisevan pennun yksinoloharjoituksiin, niin mami ja isi ottavat niitä ilolla vastaan. Minäkö muka vaativasti uliseva pentu?! Mikäli naapurimme lukevat tätä, niin pyydämme syvästi anteeksi aiheuttamaani häiriötä ja toivomme, että ymmärrätte minun vasta opettelevan yksinoloa. 

Oli ekasta yksinolostani kuitenkin jotain hyötyäkin, sain nimittäin tuliaisina uusia leluja! Sain kumisen pentujen puruhelistimen, Kong-merkkisen puruluun ja ihanan pehmomustekalan, jonka sisällä on vinku ja helistin. Mustekala on mielestäni ihan huippu! Sääli vaan, että mami huomasi aamulla mustekalan kyljessä ammottavan reiän, joten mustekala täytyy käydä vaihtamassa uuteen. Enhän minä tahdo jo valmiiksi rikkinäistä lelua (näin mami väittää). Minusta niitä ulos pursuavia täytteitä voisi olla hyvinkin hauskaa repiä! ;)

Tällaista tänään,

Boris

Boriksen lauantai

Hiphei!

Tänään olen ollut reipas ja vähän tuhmakin. Tapasin aamupäivällä pihalla lapsia ja nehän ovat erittäin kivoja! Olin heti kaveria kaikkien kanssa ja olisin pussaillut pikkuihmisiä oikein olan takaa, mutta mami ei antanut. Höh.

Näyttää vahvasti siltä, että opin vielä sisäsiistiksi koirapojaksi, mutta yksinolo näyttää olevan minulle erittäin vaikeaa. Vingun ja ulisen vaativasti, jos minut jätetään yksin aitaukseeni. Olisiko kellään hyviä vinkkejä yksinolon harjoitteluun? Tällä hetkellä ulinani ovat vielä siedettävää kuultavaa, koska ääni ja koira ovat pieniä, mutta mitenkäs sitten, kun kasvan isommaksi ja äänenikin vahvistuu. Mami ja isi yrittävät harjoituttaa minua yksinoloon, mutta kiljun aina. Aina, aina ja aina kuuluu aitauksestani: "Uuu, viiiiink, uuuuu, viinkuu, vonkuu..." Yksinollessani en yleensä ole yhtään kiinnostunut leluistanikaan, mutta kyllästyn kyllä vinkumiseen melko pian ja menen petilleni. Mamia hirvittää, miten selviän ensimmäisistä yksinolopäivistäni, sillä niitä on tiedossa jo ensi viikolla. Ehkä tarvitsen vaan vielä lisää aikaa ja harjoitusta.

Tässä vielä teille kaksi videota touhuistani. Hope U like them!

-Boobo-

Boriksen päivää kuvien muodossa (+video, mikäli se toimii)

Iltaa lukijani!

Tänäänkin on ollut kiva päivä ja olen käynyt myös reippaasti ulkona. Muutaman kerran olen  seisottanut lempi-ihmisiäni turhaan pakkasessa, mutta siitähän ne pitävät - ulkoilusta nimittäin. Antsu-tätikin kävi täällä ja tykkäsin tädistä kovasti. Toivottavasti se tulee pian uudestaan käymään!

Tässä teille pari kuvaa minusta, kun leikin possuleluni kanssa. Mami lupasi yrittää lisätä myös videon, jossa murahtelen paperikorille. Paperikori ei kyllä tainnut pelätä minua, kun se seisoo vieläkin paikallaan pöydän alla.

-Boris-

Ihmeellisiä asioita ja vierailuja

Heipähei!

Eilinen oli Borikselle erittäin jännittävä päivä: se tutustui kissaan naamatusten, matkusti autossa, pissi 5 kertaa ulos ja toimitti ulos myös isomman hädän. Mitähän tämä päivä tuo tullessaan?

Tänään Borista on tulossa katsomaan mukava Antsu-täti ja toivottavasti Boris osaa käyttäytyä. Paljon pieni pentu saa anteeksi olemalla oma söpö itsensä, mutta tuskin vieraat tahtovat päätyä Herra B:n puruleluiksi. Hampaat herralla ovat erittäin terävät ja se ei todellakaan pelkää käyttää niitä. Asuntomme raikaa vähän väliä kiljahduksista: "Auuuts, eiii, ei pure!" Toivon mukaan B oppii pian tajuamaan puremisen rajat - ihan kaikkea ja kaikkia ei tarvitse purra.

Aamupäivällä B kävi myös ihmettelemässä terassille ilmestynyttä oravaa. Tuo ihmeellinen laiskanpullea punaturkkinen otus kävi härskisti noutamassa pähkinöitä terassilta ilman, että edes paljoa välitti taloon tulleesta vahtikoirasta. Boris lähestyi pörröhäntää varovasti ja juuri, kun oli pääsemässä tarpeeksi lähelle, poistui orava samaa tietä kuin oli tullutkin. Ihme otus!

-Mami-

Canis lupus familiaris ja felis catus tapaavat

Loppupäivästä eteen tuli kirjaimellisesti ennennäkemättömiä asioita - muun muassa kissa. Aurora, tuttavallisemmin Aussi, tuli kirsun eteen lyhyehkön automatkan päätteeksi, ja hetkisen aikaa tunnelma oli käsin kosketeltavan jännitteistä; Boris seisoi eteisessä, kissa kynnyksen toisella puolella, molemmilla kaula pitkällä ja viikset tähystysasennossa kuonojen nuuskuttaessa tilanteen vakavuutta. Pienen ihmettelykitinän jälkeen uskaltauduttiin kokonaan asuntoon sisälle ja alettiin kiertää (tietysti sopivaa etäisyyttä pitäen) ympäri huonetta pennun innostuksella ja kissan varautuneisuudella.

Visiitin puolivälissä tuli sitten eteen se vääjäämätön: alueen "omistava" kissa joutui innokkaan pikkukaverin seuraamisen tuloksena nurkkaan ja sieltähän ei enää päästykään pakittamaan, jolloin katti päätti lopettaa vastapuolen etenemisen siihen paikkaan äkäisellä kähähdyksellä. Kynsiä ei onneksi tarvittu, mutta pääsipähän pikkupoika jyvälle kissojen pelisäännöistä..traumoja tästä ei jäänyt, ja vähän päästä tutkiskeleva meno taas jatkui kummallakin osapuolella: Boriksella lattiatasosta ja Aussilla kiipeilypuun ylätason turvasta.

Sen verran katti kuitenkin kiinnosti, että vierailuja tullaan varmasti tekemään jatkossa lisää. Vielä kun saisi kissan käsittämään, että leikkiminen on kiipeilypuussa lymyilyä hauskempaa..

Eka pisu ulos!

Hei kaikki lukijani!

Tänään se tapahtui. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta sitäkin suurempi pienelle koiralle: "Pissasin tänään ensimmäisen kerran pihalle!" Mami tuulettaa.

Ulkoilun jälkeen kävin ravaamassa muutaman kierroksen olohuoneessa. Tutustuin myös lähemmin olohuoneen ruskeaan ryijymattoon, joka todennäköisesti joudutaan vielä siirtämään varastoon turvaan naskalihampailtani. Jännittävin paikka olohuoneessa oli kuitenkin sohvanalus, jonne kaivauduin monta kertaa. Sieltä kelpasi pienen irskin killitellä nappisilmillään ja lällättää mamille, joka ei mahtunut tulemaan perässä!

Tällä hetkellä tuhisen tyytyväisenä omassa pesässäni ja näen kenties unta tulevista seikkailuretkistäni tai ihanista tyttökoirista, joita tulen hurmaamaan vähän vanhempana.

Unituhinoin,

Boris

My crib and toys

Moi kaikki!

Tässä teille hieman kuvia aitauksestani ja leluistani (ja tietenkin myös minusta)... Toivottavasti pidätte niistä!

Tässä on aitaukseni. Huomatkaa Hurtta-merkkinen teddypetini, love it!

Tässä leikin leluillani. Grrr, ärrr, murrr!

Tässä olen juuri hyökkäämässä kameran kimppuun.

Tässä pureskelen tuttileluani. Olen varsinainen linssilude!

Yksi lempileluistani on ruskeavalkoinen pehmoterrieri, jonka minulle ystävällisesti lahjoitti kettuterrierineiti Lissu. Kiitos vaan Lissu-tädille lelusta, sillä minä todella pidän siitä ja siinä on hauska vinku sisällä! Kuvassa näkyy myös röhkivä possuni, joka on myös vallan mainio painikaveri. Tennispallo minulla on ollut aitauksessani alusta lähtien, mutta löysin sen kunnolla vasta eilen, kun iskä leikitti minua sillä. Minulla on myös monenlaisia puruleluja, naruluita (Ansku-kasvattajalta sain punavalkoisen pienen naruluun, thanks!) ja kongi. Kongista en vielä ole päässyt jyvälle, mutta ehkä senkin salat valkenevat piakkoin.

Kuulin, että pääsen huomenna tutustumaan Aussi-kissaan! Näin jo ensimmäisellä junamatkallani yhden kissan, mutta sitä katselin vaan kauempaa. Toivottavasti tulemme Aussin kanssa hyvin juttuun. 

Mami kertoi myös, että Stockmannin kiva myyjätäti oli kutsunut minut käymään lemmikkiosastolla, sillä tavaratalon koiravieraille tarjotaan kuulemma makupaloja! Tuleekohan minustakin yhtä aktiivinen Stockan kanta-asiakas kuin mamistakin? Valitettavasti ne eivät taida myöntää sieltä luottokorttia pienelle koiralle. Olisin voinut vinguttaa Mastercardia oikein olan takaa ja kasvattaa herkku- ja leluvarastojani.

Hännänheilutuksin,

Boris

Päikkärit

Heips!

Pennun elämä koostuu pienistä hetkistä: nukkumisesta, syömisestä ja riehumisesta. Tässä teille kuvaa eilisiltä päikkäreiltäni (18.11.2008). Tällä hetkellä lähes kaikki kuvat, jotka minusta on otettu, ovat nukkumiskuvia. Johtuisiko siitä, että olen hereillä ollessani melkoisen vilkas? ;)

-Boris, pieni termiittilapsi-

B-Boy ulkoilee

Wuffs!

Tänään kävin ensimmäistä kertaa ulkona tutustumassa Oulun tarjoamiin maastoihin. Metsässä oli paljon kaikkea jännittävää: uusia hajuja, havunneulasia, lunta ja toisten koirien jälkiä. Jätin myös omat tassunjälkeni lumeen.

Suostuin laittamaan pannankin kaulaan ja kuljin hihnassa moitteettomasti. Hieman yritin maistaa hihnaakin, mutta se jäi kuitenkin kauas jauhelihan tarjoamasta kulinaarisesta elämyksestä. Ulkona oli kylmää ja tuulista, joten ensimmäinen metsäreissuni jäi melko lyhyeksi mutta sitäkin hauskemmaksi.

Kerroinko muuten jo, että osaan myös kuorsata? Eilen illalla asetuin mukavasti nukkumaan pesääni ja roikotin päätäni pesän ulkopuolella. Mukavan rennosta nukkuma-asennostani johtuen aloin kuorsata kuin isommatkin äijät. Krooh!

Olen parin päivän aikana nähnyt paljon uusia asioita. Ulkoilun lisäksi olen tutustunut mm. Muumi-mukiin, jolle murahdin miehekkäästi ja pieneen radioon, jota ihmettelin sopivan matkan päästä.

Tulossa esittely aitauksestani MTV:n Cribs-ohjelman tyyliin ja postaus lempparileluistani. Stay tuned, my friends!

-Boris- 

Day two - Elämää irlanninterroristin kanssa

Hei taas!

Tänään on toinen päiväni kotona ja täytyy sanoa, että nyt alan pikku hiljaa paljastaa todellista luontoani. Olen siis erittäin villi, kova puremaan (mami ei tykkää tästä, mikseihän?), suloinen, sotkuinen, herttainen, äänekäs ja maailman ihanin koiranpentu.

Tänään olen ollut erittäin aktiivinen ja keksinyt monia temppuja mamin harmiksi. Lempipuuhaani on muun muassa kaataa vesikuppi. Käyttämällä nuoren irskin suuria räpyläkäpäliäni saan kuppini nopeasti nurin ja minua huvittaa suuresti nähdä, kuinka mami alkaa säntäillä Wettexin kanssa ympäriinsä. Ihmiset ovat hieman kummallisia, eivätkös olekin? Sehän on vaan hauskaa, kun aitaus lainehtii ja sanomalehdistä tulee pehmeää muhjua, jota voi sitten yrittää syödä.

Minä muuten tykkään myös puremisesta! Puren häkkiäni, aitaustani, mamia, isiä, vaatteita, sanomalehtiä, lelujani ja erityisesti rakastan pahvia. Pahvilaatikon reunasta kun nappaan hampaillani kiinni ja riuhtaisen, niin siitä kuuluu ihana rapina ja kohta perään mamin rääkäisy: "Eiiiiii!" Minusta alkaa tuntua, että mami on olemassa vaan kieltääkseen kaiken hauskan. Noo, jotta en anna mamista ihan väärää kuvaa, niin on se kivakin välillä. Se antaa ruokaa, rapsuttaa, suukottaa ja sen syliin on hyvä nukahtaa.

Tänään pääsen myös ensimmäistä kertaa ulkoilemaan tuohon pihalle. Jänskättää!

Day One - Boris muuttaa pohjoiseen

7 viikkoa elämää, 5 pitkää tuntia junassa, sopivasti vinkunaa ja viimein käpälät pääsi kokeilemaan uuden kodin lattiaa. Väsyttävästä matkasta huolimatta virtaa riitti vielä lähiympäristön tutkimiseen, ryntäilyyn ja uusiin leluihin tutustumiseen -- pääosin leukojen kautta. Tärkeimpien tehtävien jälkeen väsy pääsi voitolle ja uusi pesä otettiin arastelematta käyttöön..