Pipari-illassa riehumisen jälkeen ei enää paljoa irronnut virtaa kotona revittelyyn; uni tuli ensimmäisen kerran jo kotimatkalla, ja loppuillasta väsytti niin, että nukkumispaikkaa yritettiin kaivaa pari kertaa olohuoneen lattiallekin. Oiva paikka esittää sylikoiraa siis..ilmeestä luulisi, että ollaan ihan rauhallista sorttia (not).Kynnenleikkuu ei sitten kuitenkaan sujunut. Saksien hoksaamisen jälkeen löytyi vielä pieni vara-akku, jonka turvin tuleva B-mies jaksoi vastustaa operaatiota niin, että päästiin vain yksi käpälä loppuun, sekin namien turvin. Joku kumma juttu tässä sapelien lyhennyksessä on, kun se toisinaan menee ihan huomaamatta (no, kerran tähän mennessä, mutta on se sekin jotain..) ja toisinaan taas yritetään näyttää siltä, että tehdään kuolemaa ennen kuin terät ovat edes lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti