Hau, hau, hau! Merry Christmas!

Wufffs!

Nyt on Boriksen blogin vallannut vieraileva tähti eli minä, Lissu-foxi. Olen jo jonkin aikaa seuraillut Boriksen tuotoksia täällä blogissa ja haluan minäkin kantaa korteni kekoon suomalaisen blogimaailman parantamiseksi. Haluaisin kertoa omia ajatuksiani ihmeellisestä nakkikoirasta ja maailman menosta ihan näin yleisestikin sekä voisin hieman valottaa meidän koirien ajatuksia näin joulun aikaan.

Olen jo verrattain iäkäs koiraneiti ja minulle on vuosien varrella kertynyt jos jonkinmoista tietoa pieneen sievään päähäni ja tänäkin vuonna tiesin sen olevan tulossa - joulun nimittäin. Joulu alkaa siivoamisella ja kauhean imurin ulkoiluttamisella, vaikka minun puolestani imurin saisi haudata kaapin perälle lopullisesti. Olen kuitenkin havainnut, ettei äiti huomioi mielipiteitäni ja aina se ottaa imurin esiin. Itse viihtyisin omassa koirankopissani paremmin, jos sitä ei niin usein siivottaisi. Mitäs mieltä te muut olette joulusiivouksesta?

Vaikka jouluun kuuluu paljon siivouksen kaltaisia epämiellyttäviä traditioita, on joulu myös aika, jolloin leivinuunista kulkeutuu nenääni tuoksu, jota en voi vastustaa. Se on nimittäin joulun sika! Sika ostetaan pari päivää ennen h-hetkeä (Huom! Sika kannattaa ostaa ajoissa, jotta ei jää ilman...) ja sitten se viimein laitetaan uuniin. Siellä possu muhiskelee aikansa ja lopulta saa päällensä rapsakan sinappihunnun. Possuvalvojaisia olen perinteisesti viettänyt foxiystäväni Donnan kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen jouluni ilman Donna-vanhusta. Donna oli vielä sinnikkäämpi vahtimaan possua kuin minä: Se makasi tuntitolkulla uunin edustalla ja odotti. Yleensä odotuksemme myös palkittiin ja lopulta saimme maistaa maukasta possunkankkua. Mmm!

Elämä jatkuu ja tämän joulun sainkin sitten viettää uuden ystävän kanssa. Laumaamme liittyi nimittäin pieni Boris-pentu, jonka kanssa olemme leikkineet erilaisia paini- ja jahtileikkejä. Olemme myös leikkisästi vertailleet purukalustojamme ja voin sanoa teille ihan rehellisesti, että minulla on suuremmat hampaat! Ihmiset kyllä sanovat, että Boris kasvaa vielä ja tulee kasvamaan minua suuremmaksi. En usko niiden puheita, sillä eiväthän nakkikoirat kasva tuon suuremmiksi! Minä olen maailman suurin, upein ja ihanin koira! Okei, myönnetään, tykkään minä tuosta Boriksestakin ja se voi olla minun jälkeeni sitten se maailman toiseksi suurin, upein ja ihanin koira. Mut ykköspaikka on mun! Niin joo, siitä possusta vielä sen verran, että saimme tänäkin vuonna oman osamme kinkusta! Slurps!

Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille rauhaisaa joulua ja riemukasta vuotta 2009! Muistakaa rakastaa koirianne ja pitää niistä hyvää huolta!

Boris tahtoi myös lähettää joulutervehdyksensä bloginsa lukijoille ja lupasin välittää ne teille. Tässä saatte joulutervehdyksemme vielä kuvien muodossa. Emme itse kyllä suuremmin välittäneet noista tonttulakeista, mutta ihmisten mieliksi suostuimme pitämään niitä lyhyen valokuvaussession ajan. Lopulta Boris päätyi pureskelemaan omaa lakkiaan, joten lopetimme tonttuilut siihen.









Terveisin,
Lissu

The Good, the Bad & the Dangerous

Mitäs sitä jouluna nähtiinkään? Esittelyssä kattikolmikko (Eetu, Aurora, Felidae), joka kiinnosti Borista (ja päinvastoin), mutta jäi liian lyhyen tutustumisajan puitteissa turhan etäiseksi.

Eetu: musta, iso, herkkä, hiljainen...eli juuri sopivaa leikkiseuraa, paitsi ettei tietenkään päästä lähelle (höh). Seuraili Borista kiinnostuneena tuolien ja penkkien suojasta, kunnes turvaetäisyys jäi liian lyhyeksi, ja sitten joko sähistiin, peräännyttiin tai tehtiin molempia. Maastoutui pimeisiin nurkkiin välillä niin hyvin, ettei Boris edes tajunnut kulkevansa vierestä..

Aurora: toiminnantäyteinen pakkaus, ja vaikka pitikin pientä väliä kaahottaviin nelijalkaisiin partanaamoihin, päästi (vahingossa tai tahallaan, tiedä sitten..) Boriksen niinkin lähelle, että häntää ehti nipin napin nuuhkaista ennen takaa-ajon jatkumista. Jesh!

Felidae: tämä kaveri osoittautui vaaralliseksi! Toisaalta Felin kanssa saatiin aikaan lähin väkivallaton kontakti (nenät kirjaimellisesti vastakkain, vaikkakaan ei montaa sekuntia) ja vähiten yhteenottoja, murinaa ja kähinää, mutta toisaalta F myös esitteli koiralle aidot ja teroitetut kissan metsästysaseet ja antoi kaupanpäällisiksi vielä demonstraation refleksien nopeuseroista maatiaiskissan ja irlanninterrierin välillä. Boriksen leikkirynnäkkö kun sai Felin hermostumaan, ja ennen kuin poika ehti pakittaa alta pois, kuonossa oli kolme muistutusta Muhammed Alin tyyliin. Hetken aikaa sitä sitten istuttiin sylissä ja ihmeteltiin mikä iski, mutta muutaman minuutin päästä palattiin taas radalle..

Ulkona oli sitten toinen vanha tuttu (paimenkoira), jonka kanssa pääsi vetämään vähän turvallisempia (ja vauhdikkaampia) leikkejä. Pienillä käpälillä ei vieläkään pysytä ihan ison pojan vauhdissa, mutta yritystä riittää, ja varmaan jossain vaiheessa alkaa Borikselta kokoakin löytyä sen verran, että tilanne tasaantuu..

Lahjapaketteja kiltti poika tietysti keräsi useammankin kappaleen. Yhdestä löytyi jo vinkuva ja venyvä lelu, mutta loput on vielä avaamatta - kunpa jo pääsisi niihin käsiksi...!

Nakkikoira reissaa, pieni joulujatkis

Heips kaikki ihanat tontut!

Viime perjantai oli erittäin jännä päivä. Mami pakkasi minut aamulla mukaan ja lähdimme odottamaan bussia pysäkille. Bussissa oli taas kerran paljon kivoja ja kiinnostavia ihmisiä, joista jokaista olisin halunnut tervehtiä. Miks ei saa tervehtiä kaikkia? Bussissa venkuloin, olin melko levoton ja pölistelin hilseitä oikein kunnolla. Aamun ruuhkabussissa on vähän liikaa nähtävää pienelle koiralle.

Mutta ei se jännitys tähän bussimatkaan loppunut vaan me suuntasimme eläinlääkäriin, jossa mukava Tiina-täti antoi minulle ensimmäisen rokotukseni. En ehtinyt edes tajuta, että joku pisti, sillä keskitin kaiken irskintarmoni namien mussuttamiseen. Tiina totesi myös, että korvani näyttävät edelleen varsin hyviltä, joten toivoa saattaa, että minulle tulisi ihan luomukorvat! Tilannetta seuraillaan...

Eläinlääkäriasema oli kaiken kaikkiaan ihan jees paikka ja siellä sai namejakin, joten voin lähteä sinne toistekkin. Siellä näin myös punaruskean kissan ja pari koirakaveria, joten viihdykkeistä ei ollut pulaa.

Takaisin suuntasimme lyhyehkön kaupunkiulkoilukierroksen jälkeen ja paluukyydissä minä pieni kurainen irskipoika olin jo hieman reippaampi. Loskakelit saisivat jo loppua, sillä ei ole yhtään kivaa, kun tassut ja massu kastuvat! Tämä poika tahtoo lunta, lunta ja lisää lunta!

Ihan niin kuin rokotuksissa ei olisi ollut jo tarpeeksi äksöniä... Ehei, ihmiset keksivät vielä pakata minut häkkeineni autoon ja edessä oli parin tunnin automatka, jonka nukkua tuhisin tyytyväisenä. Olikohan rokotteella osuutta asiaan?

Perillä vastassa oli Lissu-täti, joka sieti minua ja villejä pentuleikkejäni yllättävän hyvin. Pari päivää Lissun riesana oltuani nostin jälleen kytkintä ja olin valmis uusiin haasteisiin, nimittäin kolmen kissan kohtaamiseen. To be continued...

Terkuin,
Boris

PS. Rakas joulupukki, olen ollut kilttinä. Tuo paljon lahjoja.

Pölynimuri

Tänään kaapista paljastui jo aiemmin tutun, vähän arveluttavan rikkaimurin isoveli, täysikokoinen pölynimuri. Aitauksen seinän takaa sitä ensin ihmeteltiin, sitten muristiin, haukuttiin ja lopen vielä vähän vikistiin. Imurin poistuttua toiseen huoneeseen ulvomaan B pääsi vähän lähemmäs tutkailemaan, ja mikäs siinä oli omistajan jalan takaa katsella ja ihmetellä imurin menoja - heti kun se lähti tulemaan kohti, pakitettiin villisti pois alta ja mentiin suosiolla aitauksen suojiin, josta oli taas hyvä päästellä erilaisia ääniyhdistelmiä. Kiinnosti, mutta vähän liikaa pelotti että olisi ihan viereen uskallettu mennä nuuskimaan..positiivista kuitenkin, ettei mitään paniikkikohtausta saatu aikaan.

Vielä pari päivää, ja päästään/joudutaan kissatrion kanssa samoille kulmille; nähtäväksi jää, mitä siitä seuraa (palaamma asiaan myöhemmin)!

Kuulumisia

Tiptap kaikille!

Joulu lähenee ja pentu kasvaa! Boris kävi viikonloppuna Stockmannilla jouluostoksilla ja sai valita itse joululahjansa (tai ainakin katsella joululahjavaihtoehtoja). Boriksen pakettiin kääritään joulukuun 24. varten venytettävä possulelu, jonka päässä on vinku. Muita ostoksia olivat kuivatut naudan fileet (herkkua!) ja koiran namipalat. Kuulimme myös Kalajoen tontuilta, että Boris saattaa saada lahjaksi sekä samaisia naudan fileitä että naudan mahapaloja ja siankorviakin.

Jouluostosmatkasta erityisen jännittävän teki se, että keskustaan matkustettiin bussilla! Borista sunnuntain ruuhkabussi ihmetytti ja vingututti, sillä siellä olisi ollut tosi monta ihanaa ihmistä ja niitä ei saanut tervehtiä. ("Tylsä mami!")

Viime perjantaina oli aika häätää koirassamme mahdollisesti asuvat madot Canex-tahnalla. Boris-parka ei osannut lainkaan aavistaa, että se ihana jauhelihakermaviiliannos sisälsi jotain muutakin kuin edellä mainittuja ainesosia. Matolääke siis katosi hetkessä pieneen kitaan tyytyväisen mässytyksen saattelemana. (Boriksen lisähuomautus: "Voitaisiin madottaa useamminkin, jos silloin saa jauhelihaa!")

Perjantaina urhea Boris suuntaa rokotuksille eläinlääkäriasema Akuuttiin. Pitäkää pojalle peukkuja, että käynti sujuu mallikkaasti.

Terveisin,

Mami ja Boobo

Häkki

Päästäkkee pois!

Jep, Boris on viimein saanut metallihäkkinsä.

Tänään Boriksen jättipossulelu koki karmean menetyksen, sillä toinen sen kauniista mustista silmistä irtosi. Ei kestänyt norjalainen metsäsika hurjan irlanninterrierin hampaita. Onneksi possu tulee kuitenkin toimeen yhdellä silmällään, joten leikit jatkukoon!

o.O

-N-

ps. Myös possun toinen kärsänreikä näyttäisi olevan irtoamaisillaan. Ei ole helppoa tuon possun elämä.

Tämmöstä tänään

Heippa kaikki!

Tässä tulee vähän kuvia Boriksen päivästä. Hohhoijaa, kun on tylsä tämä blogi! ;)

Isi otti hienoja kuvia Boriksesta! Tuo ensimmäinen on ihan sellainen "koulukuvan" näköinen.

-Mami ja Boo-

Väsynyttä menoa

Pipari-illassa riehumisen jälkeen ei enää paljoa irronnut virtaa kotona revittelyyn; uni tuli ensimmäisen kerran jo kotimatkalla, ja loppuillasta väsytti niin, että nukkumispaikkaa yritettiin kaivaa pari kertaa olohuoneen lattiallekin. Oiva paikka esittää sylikoiraa siis..ilmeestä luulisi, että ollaan ihan rauhallista sorttia (not).

Kynnenleikkuu ei sitten kuitenkaan sujunut. Saksien hoksaamisen jälkeen löytyi vielä pieni vara-akku, jonka turvin tuleva B-mies jaksoi vastustaa operaatiota niin, että päästiin vain yksi käpälä loppuun, sekin namien turvin. Joku kumma juttu tässä sapelien lyhennyksessä on, kun se toisinaan menee ihan huomaamatta (no, kerran tähän mennessä, mutta on se sekin jotain..) ja toisinaan taas yritetään näyttää siltä, että tehdään kuolemaa ennen kuin terät ovat edes lähellä.

Glögiä, irskipipareita ja uusia ystäviä

Hei taas pitkästä aikaa! 

Kiirettä pitää ja en ole ehtinyt blogianikaan suuremmin päivitellä, mutta koitan parantaa tapani tässäkin asiassa! ;)

Tänään kävimme pohjoisen irski-ihmisten piparikesteillä ja mukavaa oli! Tarjolla oli monenlaista herkkua (tosin lähinnä ihmisille,  höh) ja tietenkin hyvää seuraa. Sain myös kaksi uutta irskiystävää, nimittäin Kirre-pennun ja Vippe-herran. Ihmisiäkin oli paikalla paljon ja tykkäsin kaikista (ei mikään yllätys!). Jaksoin reippaasti riehua lähes koko miitin ajan ja väsähdin vasta, kun oli aika lähteä takaisin kotiin. Mukaan sain myös herkullisen puruluun, jonka söin heti kotiin päästyäni!

Kiitos kaikille irski-ihmisille kivoista kesteistä! Minulla (+ mamilla ja isännällä) oli erittäin hauskaa! Mukavaa, että irskiporukka on näinkin aktiivista täällä Oulussa. Kunhan minä kasvan vähän, pääsen osallistumaan toimintaan enemmänkin.

Tänään on ollut erittäin jännä ja riehunnantäyteinen päivä, joten väsy käy pieneen käpälään.

Terkuin,

Boris

Istumisen jalo taito

Nyt aletaan hiljalleen päästä jyvälle tästä "istu"-hommastakin: jos pyydettäessä istuu, tulee namia/huomiota/rapsuttelua/muuta hyvää, ja jos ei istu, ei tule mitään. No, eihän se ihan aina putkeen mene (ja toisinaan istua tapitetaan pyytämättäkin), mutta alku on hyvällä mallilla. Aina ei vain jaksa huomio pysyä asiassa kun maailmaan mahtuu niin roimasti muutakin mielenkiinnon kohdetta ja tutkailtavaa. Pääasia kuitenkin on, että ilmassa on selviä ymmärtämisen merkkejä, eli ehkei koulutuksesta ihan mahdotonta tule..

Päivällä tuli käytyä läpi taas yksi oppitunti ulkona selviytymisestä: ojassa olevaan jäisenhyiseen veteen ei kannata mennä. Käpälillä piti päästä pilkkimään (kaloja ei tullut), mutta onneksi takapää pysyi törmällä ja suurin osa koirasta kuivilla. Hetkosen miettimisen jälkeen sitten keksittiin, että vesieste kannattaa kiertää (kun ei sen yli ilmeisesti pysty vielä hyppäämään - tätä ei onneksi kokeiltu), mistä tuli tietysti hyvät kehut..