Wufffs!
Nyt on Boriksen blogin vallannut vieraileva tähti eli minä, Lissu-foxi. Olen jo jonkin aikaa seuraillut Boriksen tuotoksia täällä blogissa ja haluan minäkin kantaa korteni kekoon suomalaisen blogimaailman parantamiseksi. Haluaisin kertoa omia ajatuksiani ihmeellisestä nakkikoirasta ja maailman menosta ihan näin yleisestikin sekä voisin hieman valottaa meidän koirien ajatuksia näin joulun aikaan.
Olen jo verrattain iäkäs koiraneiti ja minulle on vuosien varrella kertynyt jos jonkinmoista tietoa pieneen sievään päähäni ja tänäkin vuonna tiesin sen olevan tulossa - joulun nimittäin. Joulu alkaa siivoamisella ja kauhean imurin ulkoiluttamisella, vaikka minun puolestani imurin saisi haudata kaapin perälle lopullisesti. Olen kuitenkin havainnut, ettei äiti huomioi mielipiteitäni ja aina se ottaa imurin esiin. Itse viihtyisin omassa koirankopissani paremmin, jos sitä ei niin usein siivottaisi. Mitäs mieltä te muut olette joulusiivouksesta?
Vaikka jouluun kuuluu paljon siivouksen kaltaisia epämiellyttäviä traditioita, on joulu myös aika, jolloin leivinuunista kulkeutuu nenääni tuoksu, jota en voi vastustaa. Se on nimittäin joulun sika! Sika ostetaan pari päivää ennen h-hetkeä (Huom! Sika kannattaa ostaa ajoissa, jotta ei jää ilman...) ja sitten se viimein laitetaan uuniin. Siellä possu muhiskelee aikansa ja lopulta saa päällensä rapsakan sinappihunnun. Possuvalvojaisia olen perinteisesti viettänyt foxiystäväni Donnan kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen jouluni ilman Donna-vanhusta. Donna oli vielä sinnikkäämpi vahtimaan possua kuin minä: Se makasi tuntitolkulla uunin edustalla ja odotti. Yleensä odotuksemme myös palkittiin ja lopulta saimme maistaa maukasta possunkankkua. Mmm!
Elämä jatkuu ja tämän joulun sainkin sitten viettää uuden ystävän kanssa. Laumaamme liittyi nimittäin pieni Boris-pentu, jonka kanssa olemme leikkineet erilaisia paini- ja jahtileikkejä. Olemme myös leikkisästi vertailleet purukalustojamme ja voin sanoa teille ihan rehellisesti, että minulla on suuremmat hampaat! Ihmiset kyllä sanovat, että Boris kasvaa vielä ja tulee kasvamaan minua suuremmaksi. En usko niiden puheita, sillä eiväthän nakkikoirat kasva tuon suuremmiksi! Minä olen maailman suurin, upein ja ihanin koira! Okei, myönnetään, tykkään minä tuosta Boriksestakin ja se voi olla minun jälkeeni sitten se maailman toiseksi suurin, upein ja ihanin koira. Mut ykköspaikka on mun! Niin joo, siitä possusta vielä sen verran, että saimme tänäkin vuonna oman osamme kinkusta! Slurps!
Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille rauhaisaa joulua ja riemukasta vuotta 2009! Muistakaa rakastaa koirianne ja pitää niistä hyvää huolta!
Boris tahtoi myös lähettää joulutervehdyksensä bloginsa lukijoille ja lupasin välittää ne teille. Tässä saatte joulutervehdyksemme vielä kuvien muodossa. Emme itse kyllä suuremmin välittäneet noista tonttulakeista, mutta ihmisten mieliksi suostuimme pitämään niitä lyhyen valokuvaussession ajan. Lopulta Boris päätyi pureskelemaan omaa lakkiaan, joten lopetimme tonttuilut siihen.
Terveisin,
Lissu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti