Joulu tuli, oli ja meni. Kuvioissa oli uusia (ihmis)naamoja, ennalta tuttuja kissoja, huippuhetkiä koirakavereiden kanssa mäikätessä, lahjoja (Boriksen osalta purtavia/syötäviä) ja hurjan paljon huomiota..lenkeiltä löydettiin ihan uusia metsäpolkuja ja hajuja, joista päällimmäisenä mieleen jäi hepan jäljet: mokomista ei meinannut saada millään kunnon käsitystä, mikä ne oli polulle jättänyt. Pitkän nuuskinnan jälkeen arvioksi jäi ilmeestä päätellen "varmaan jotain aika isoa". Uudesta vuodesta ei jäänyt herkkujen ja leikkimisen lisäksi suuremmin mainittavaa, paitsi että raketeista ei suuremmin välitetty; vähän kuulosteltiin mitä tapahtuu, mutta isompia haukkuja ei sitten asian tiimoilta jaeltu..hyvä niin.
Ja sitten se ihmejuttu. Joulun aikana joku roisto (joulupukki?) oli alkanut kiertelemään joka paikassa, sahaillen sohvanjalkoja matalammiksi. No juu, eihän niissä tietenkään jälkiä näkynyt, mutta jos syöksymisellä ei päädy sohvan alle piiloon vaan jää reunalle jumiin, tyhmempikin tietysti päättelee, että huonekalujen maavara on kutistunut...vai mitenkähän päin se nyt sitten menikään.. Joka tapauksessa kotona sai venytellä ja tehdä tosissaan töitä, että viimein mahtui sivuttain änkeämällä nipinnapin kotisohvan alle; pomojen arvio on, että sekään ei enää kohta onnistu!
Joulun/vuodenvaihteen aikana taisi rohkeuskin vähän taas kasvaa; viime siivouksessa imuriin ei enää juuri kiinnitetty huomioita, paitsi jos se tuli ihan viereen - puruluu oli jännempi. Tätä vauhtia herrasmieskoiran elkeet saavutettaneen jo ensi vuosisadalle mennessä..
Joulu tuli, oli ja meni. Kuvioissa oli uusia (ihmis)naamoja, ennalta tuttuja kissoja, huippuhetkiä koirakavereiden kanssa mäikätessä, lahjoja (Boriksen osalta purtavia/syötäviä) ja hurjan paljon huomiota..lenkeiltä löydettiin ihan uusia metsäpolkuja ja hajuja, joista päällimmäisenä mieleen jäi hepan jäljet: mokomista ei meinannut saada millään kunnon käsitystä, mikä ne oli polulle jättänyt. Pitkän nuuskinnan jälkeen arvioksi jäi ilmeestä päätellen "varmaan jotain aika isoa". Uudesta vuodesta ei jäänyt herkkujen ja leikkimisen lisäksi suuremmin mainittavaa, paitsi että raketeista ei suuremmin välitetty; vähän kuulosteltiin mitä tapahtuu, mutta isompia haukkuja ei sitten asian tiimoilta jaeltu..hyvä niin.
Ja sitten se ihmejuttu. Joulun aikana joku roisto (joulupukki?) oli alkanut kiertelemään joka paikassa, sahaillen sohvanjalkoja matalammiksi. No juu, eihän niissä tietenkään jälkiä näkynyt, mutta jos syöksymisellä ei päädy sohvan alle piiloon vaan jää reunalle jumiin, tyhmempikin tietysti päättelee, että huonekalujen maavara on kutistunut...vai mitenkähän päin se nyt sitten menikään.. Joka tapauksessa kotona sai venytellä ja tehdä tosissaan töitä, että viimein mahtui sivuttain änkeämällä nipinnapin kotisohvan alle; pomojen arvio on, että sekään ei enää kohta onnistu!
Joulun/vuodenvaihteen aikana taisi rohkeuskin vähän taas kasvaa; viime siivouksessa imuriin ei enää juuri kiinnitetty huomioita, paitsi jos se tuli ihan viereen - puruluu oli jännempi. Tätä vauhtia herrasmieskoiran elkeet saavutettaneen jo ensi vuosisadalle mennessä..
2 kommenttia:
Hieno blogi!
Mukava lukea välillä muidenkin koirien touhuista ja kuulumisista. :)
Meilläkin nuo hevoset ovat aina ison ihmettelyn aiheena. Pakko aina mielellään jopa pysähtyä tien laitaan seisomaan ja tollottamaan, jos sattuu joku ratsastamaan ohi. :D
Boriksella on toistaiseksi valitettavasti jäänyt elävät elikot näkemättä, kun lenkkeilyajat eivät ole osuneet päällekkäin..eli nähtäväksi jää, mitä sitten seuraa kun jälkien jättäjäkin paljastuu :)
Lähetä kommentti