Napapiirin sankari

Viikonloppuna pohjoista suosittiin hyvillä keleillä, päivä paistoi ja pakkasta oli mukavasti muutama aste. Missä irski, siellä aurinko, kuuluu viidakon vanha sanonta (vai kummin päin se nyt menikään). No, oli miten oli, kumpikin nähtiin lauantaina napapiirillä huvittamassa yleisöä. Oikea napapiiri tosin liikkuu jatkuvasti, mutta ajatushan se on tärkein.

Joulupukkia ei nähty, vaan eiköhän yksi punanuttu riitä kerrallaan...

Rovaniemeläiset ulkomaanturistit osoittivat varsin avointa kiinnostusta häröpartaista hanslankariamme kohtaan. Taputeltiin, siliteltiin ja ihasteltiin: what a lovely puppy! No niin no...ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta, kun tätä pientä sähköjänistä luullaan pennuksi. Nousevan auringon maan tyttöjä ohitettaessa kamerat räpsyivät kuin paremmallekin julkimolle; ihmeellistä napapiirin sankaria saatetaan siis pian ihailla maailman toisellakin laidalla.

Irski-talutin 1-0

Alkuviikosta käytiin riemastelemassa niin metsässä kuin jäälläkin, sekä narussa että irti. Kaikesta päätellen sekä terrieri että sen omistaja hyötyvät enemmän, jos koiralla on mahdollisuus toteuttaa itseään ilman rajoittavia kytkentöjä: narulenkkiä voi huoletta tehdä kilometrikaupalla ilman näkyviä vaikutuksia, kun taas vapaana mellastaessa riittää itse kävellä muutama kilometri ja koira kasvattaa sen omin päin sopivalla kertoimella reissuksi, jonka jälkeen loppuilta ja osa seuraavaakin päivää menee enimmäkseen pötkötellessä.

Irlanninterrieri osaa myös istua paikallaan:

Sitten päivän kysymykseen: mitä eroa on punaisella? -Irski kestää, Flexi ei.

Tämäkin elämän karu fakta tuli opittua kantapään kautta, kun Boris tavoilleen uskollisena kaartoi ulkoilureissulla taas kerran mielenkiintoisen hajun perässä kohti lumipenkkaa. Flexin kantomatka tuli täyteen ja vaikka koira ei sen suuremmin nykäissytkään, sekin vähä oli ilmeisesti tälle taluttimelle liikaa: narun ja nauhaosan välinen kiinnitys antoi periksi, minkä seurauksena naru kelautui laitteen sisään, muovinen kiinnityspala katosi jälkiä jättämättä ja koira jatkoi tyytyväisenä matkaansa Flexin nauhaosa pannan jatkona roikkuen.

Boris jatkoi keskittyneesti kärsä maassa nuuskuttamista eikä ilmeisesti tajunnut, mitä oli tapahtunut. Väliä koiraan ei ollut montaa metriä, mutta lähemmäs kävellessä se tietysti jatkoi jäljen perässä samaa vauhtia kauemmas. Kutsumista ei uskaltanut heti kokeilla, ettei otus sattuisi tulemaan tietoiseksi tuoreesta vapaudestaan. Parinkymmenen metrin Johtaja seuraa -leikin jälkeen Sherlockimme onneksi löysi sopivan merkkauspaikan, pysähtyi ja jäi kiinni.

Päivän opetus: taluttimet kannattaa vaihtaa uusiin ennemmin kuin myöhemmin...