tiistai 30. kesäkuuta 2009

Irlannintorpedo

Taisi olla kesän kuumin viikonloppu. Perjantaina tehtiin automatka, joka oli varmaan Boriksen tähänasti kuumin, ja välillä otettiinkin stoppia, että naskalihammas pääsi viileämpään varjoon lauhduttamaan ja puskan puolelle asioimaan. Mittarissa oli koko viikonlopun riittävät lukemat, ettei kuumimpaan aikaan tehty oikein mitään muuta kuin läähätettiin.

Sunnuntai-iltapäivällä tuli pientä liikuntaa kehiin, kun Boris pääsi mereen uimaan oikein kunnolla muun porukan kanssa. B porskutteli vedessä kuin kotonaan ja seuraili sekalaisesti muita uimareita kuin hai laivaa, ja uimaliikkeet jatkuivat vaikka kossin nosti vedestä ylös (varmuuden vuoksi kai..) Huvittavia tilanteita riitti, mutta valitettavasti mukana oli vain filmikamera, jonka rulla on vielä kehittämättä.

Paluumatka oli sitten sitäkin kuumempi. Junan lemmikkiosastolla mittari näytti viilenevässä illassakin vielä +34:ää, eikä konnarin mukaan asialle oikein mitään voinut, kun ei vaunuissa ole jäähdytysjärjestelmää (paitsi kuuman sisäilman kierrätys). Onneksi matka ei ollut mahdottoman pitkä, toisin kuin eräällä kanssamatkustajalla, joka oli istunut haukkunsa kanssa pätsissä jo 7 tuntia ennen sitä. Vettä kumminkin riitti, ja matkaa edeltävän uintisuorituksen ja kuumuuden takia Boriskin istui kohtalaisen kiltisti aloillaan, eli siltä osin meni nappiin (mitä nyt vähän teki mieli mennä tutkimaan muita eläinmatkustajia).

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Uusi entinen lelu

Kossille iloinen yllätys päällystön palatessa kotiin -- uusi lelu. Kaupasta kainaloon tarttui ruokapussin mukana punavärinen "dog vs. triceratops" -dinosaurus, joka tuntui aluksi sopivan kovalta palalta, ja koonkin puolesta oli ihan hyvän oloinen.

Kämpille tultua asetettiin fossiili vaivihkaa testiin: seisomaan keskelle olohuonetta. Nuoriherra ei heti hoksannut uutuutta, mutta vinkkauksen jälkeen tulikin sitten hupia..urhea petomme nimittäin näytti pelkäävän kyseistä saurusta.



Otusta piti kierrellä ja kaarrella, sille muristiin, urvahdeltiin, vikistiin, vinguttiin ja haukuttiin. Hyökkäiltiin, yritettiin saada leikkimään, pakitettiin ja alettiin alusta. Touhua jatkui vartin, eikä mokomaan hirmuleluun oikeen uskallettu koskea ennen kuin isäntäväki sitten meni viereen ja näytti, että ihan vaaraton se on..ja sitten kun makuun päästiin, niin voi sitä riemua!

Toisen vartin jälkeen se sitten kuoli ja kunnolla. Taisi olla nopeiten rikottu lelu, vaikka pitikin olla kestävä..ilmeisesti ei terrierinkestävä kumminkaan: toinen sarvi antoi periksi ja samantien irlantilaisemme oli suu täynnä täytevanua, voitonriemua ja ylpeyttä saaliin kaadosta. Jesh, ja ei kun paikkaamaan..

Tällä hetkellä saurus on käynyt klinikalla pari kertaa; häntä ja toinenkin sarvi sattuivat antamaan periksi. Jalat on varmaan seuraavana listalla, mutta pääasiahan on että koiralla on (luvallista) kivaa :)