Saaliseläimen jäljillä

Rauhallinen lauantainen metsässä rymistely katkesi yllättäen, kun Suuri Saalistaja poimi polun varresta Saaliseläimen hajun. Siitä ampaistiin saman tien metikköön, missä alkoi aivan hervoton metelöinti ja rähinä. Boriksen lyhyt jahti päättyi kuusen juurelle, missä takaa-ajettu sai rungon itsensä ja pedon väliin. Kun lenkittäjäkin pääsi viimein paikalle, pyörittiin kuusen alla jo kiivaasti ympäri ja välillä yritettiin jopa runkoa ylös. Ääntä ja hajua on vaikea kuvailla muutoin kuin sanalla "infernaalinen", mutta kaikeksi (ja omaksi) onneksi koiramme ei vielä oikein tajunnut ja/tai uskaltanut tehdä muuta kuin pitää löytöään paikalla :) Tässä vaiheessa komennot ja namit olivat lakanneet olemasta Boriksen pienessä maailmassa, joten kaveri piti napata käytännössä väkisin takaisin polulle matkaa jatkamaan. Saalis jätettiin sadattelemaan havupuun juurelle, mutta jäihän siitä ainakin kunnon kokemus pienen irlantilaisen muistiin...

Lunta!

Luontopolulla

Sunnuntairetki suunnattiin rantamaisemiin, Boriksen mieliksi luontopolulle. Kesällä näkemistä olisi varmaan ollut enemmänkin, mutta terrierimme näytti viihtyvän vallan mainiosti myös syksyisessä ryteikössä ja iloisesti loiskuvassa rantakurakossa, mukaan lukien hajut. Koiruus joutui olla koko reissun narun jatkona, ettei häiritsisi ympäristöä (enää enempää) ja tästä syystä sitten kinnattiin koko ajan eteen, taakse, sivulle, takaisin ja samaa toistaen. Mielellään tietysti rapakossa, kun pitkospuilla kynnet eivät oikein pitäneet.











Koko reissu jaksettiin iloisesti remuta, piipittää ja mesota, mutta kotiin tultua sitten väsähdettiin rullalle Barnslig Ormenin viereen (Ikean halpislelut, mielellään vielä alennuksessa, kestävät todistetusti noin 30 kertaa pidempään kuin koirille suunnitellut, "hajoamattomat" lelut).

Rantareissu

Rannalta löytyi näin syksylläkin ilmeisen paljon hajuja, eikä edes viileä vesi tuntunut karvakuonoa säikyttävän niitä etsiessä. Uimaan asti Boris ei (onneksi?) uskaltanut mennä, mutta kahlailua ja lorkkimista tähänkin reissuun mahtui. Matkalla nähtiin myös pöllö, ja vaikka se ei jäänytkään esittelemään itseään tarkemmin, kyseessä oli aika varmasti viirupöllö.

Hiljaisia kahviseurairskejä

Syksyn ensimmäiset piparit on nyt leivottu (ja makusteltu). Leivonnaisten ulkomuoto oli lähempänä taiteellista kuin todellista, mutta eipä se taida menoa hidastaa. Roolimalli itse sai myös palan; tässä yhteydessä komentojen tottelu sujui jo lähes telepaattisesti...



...ja sitten tulikin raksujen vuoro.

Kuono

Pusikossa kähisee

Normaali iltaulkoilu keskeytyi heti metsän reunaan, kun Hirmuinen Saalistaja haistoi sieltä jotain ja ryntäsi villisti tutkimaan. Ja mitäs muuta sieltä näin syksyllä olisi voinutkaan löytää kuin kiukkuisen Erinaceus europaeuksen...



Boris ei "valitettavasti" päässyt koestamaan metsästäjäntaitojaan kyseiseen piikkiselkään, mutta äänistä päätellen se oli ehkä turvallisinta: siili nimittäin panssaroitui paikalleen ja päätti ilmeisesti puolustautua kun ei karkuunkaan ehtinyt. Heti kun jotain arveluttavaa tuli lähelle (esimerkiksi kameran salama), se hyppäsi ilmaan ja sähisi vallan vihaisesti.

Koirapojan hermot eivät tietenkään kestäneet tämmöistä jännitystä (omia leluja muistuttava, mutta ELÄVÄ ja kähisevä ja jänskä pieni otus!) ja siitähän piti tietysti muistuttaa omistajaa kunnon mölinällä. Siili jätettiin sitten rauhaan, ja Boris lähti sisälle rauhoittumaan. Piikittelijä näkyi möyrivän samaisessa metsikössä vielä myöhemminkin, eli ilmeisesti se ei kärsinyt tästä tapaamisesta kovin vakavasti.