Kuuraparta

Ensilumi tuli ja suli, mutta onneksi (toistaiseksi) vain Boriksen koiven alla. Valkoista peitettä on vain väriksi asti, mutta riemua siitä kyllä riittää. Taluttajallakin on nyt mahdollisuus nähdä ainakin osa jäljistä, joita tämä korskea uros seuraa kärsä lumihiutaleita pöllyttäen. Koira tuntuu elävän joka hetken enemmän tai, jos mahdollista, vieläkin enemmän täysillä, ja osa vastaantulijoista onkin kysellyt, että "onko se pentu vielä?" Ei, paitsi ehkä korvien välistä.

Jokirannassa käytiin tänään kokeilemassa betoniaidalle hyppäämistä. Boriksella oli ilmeisesti kesän seikkailut vielä tuoreessa muistissa, koska vauhti oli selvästi rajattu niin, ettei vahingossakaan mennä laidan yli. Hyvä näin... Voimien puutteesta ei ole kyse, koska eilen kauppareissulla onnistuttiin hyppäämään noin metrin vauhdinotolla 150-senttisen aidan päälle ja yli, eikä tempaus vaatinut edes sen kummempia houkuttimia. Tästä voitaneen päätellä, että irlanninterrierin kestävän piha-aidan tulee olla vähintään kolmimetrinen.

Kapteeni Nemo

Vaikka lämpötila ei suuremmin vaikutakaan kunnollisen irlanninterrierin mielialaan, tämän päivän kesäntapainen sää oli kyllä selvästi Boriksen mieleen. Auringonpaisteessa lönkyteltiin leppoisasti pitkin pitäjää, haisteltiin kukkia (lue: niiden seassa olevia oikeasti mielenkiintoisia hajuja), heilutettiin häntää isoille ja pienille koirille, murrailtiin muutamalle joita ei päästy katsastamaan lähempää ja vängättiin vähän väliä sinne, minne hihna ei antanut myöten. Lenkin puolivälissä päädyttiin sitten joenrantaan, jossa polun ja veden välissä oli parikymmentä senttiä leveä betoniaita.

Mitä omistaja luuli sanoneensa: "hyppää tähän aidan päälle"

Mitä terrieri kuuli: "anna mennä vain täysillä tästä yli"

Boris tajusi virheensä valitettavasti vähän liian myöhään, ilmajarrusta päätellen siinä vaiheessa kun komentosilta ehti reunan yli. Sekunnissa betauroksesta sukeutui saukko, joka teki äärimmäisen nopean U-käännöksen heti kun ympäristö sen mahdollisti ja palasi samaa vauhtia takaisin aidan päälle. Pikaisen ravistelun jälkeen aidan päältä tuijoteltiin tuimasti ympärille, näkikö kukaan, ja kun homma oli selvä, palattiin radalle. Vesi ei onneksi ollut kylmää ja aurinko kuivatti turkin nopeasti eli voitoksi kääntyi tämäkin tempaus..

Vappukahinaa

Vapputerveiset isoille, pienille ja isotteleville pienille! 

Kevätauringon paisteessa munkkeja (huonolla menestyksellä) vaaninut Boris pääsi käpäliksi serpentiiniinkin, tuloksena pääsääntöisesti 1-0 hurjan irlantilaisen eduksi. Pieniä herkkujakin (muun muassa jäätelön loppuja ja näillä leveysasteilla ei ihan arkipäivää olevaa Cesar-annosta) on päästy nauttimaan, joten tämänkin keväisen vapaapäivän voidaan katsoa sujuneen nelijalkaisen osalta aivan mukavasti. Ainut miinus vaikuttaa olevan se, että lumikasat ovat käytännössä lakanneet olemasta eikä niihin sattuneesta syystä enää pääse kiipeilemään ja kaivelemaan. Kaikkea ei kai vain voi saada..

Kityilyä

Kulmien (omasta mielestään) kunkku pääsi paistattelemaan kevätauringossa ja tässä on tulos:

...ja sitten menoksi!

Lentävä irski