Monsteri ja sen herkut

Nykytietämyksen mukaan Boris on lähestulkoon kaikkiruokainen pieni eläin: salaatinlehtiä ja sieniä lukuunottamatta punanuttu syö hyvällä ruokahalulla mitä vain, ainakin jos markkinointi pelaa, ja mikäli samantasoisia kilpailevia otuksia esiintyy sen reviirillä (joka luonnollisesti liikkuu terrierin mukana), maistuvat herkästi eksoottisemmatkin ruokapalat. Tänään kilpailuhenkeä nostattavia tekijöitä ei ollut läsnä, mutta koeajolle päästetty viili teki silti kauppansa varsin vikkelästi.

Tuloksena oli hyvinhyvinhyvin tyytyväinen pieni eläin, jonka turpa tuoksahti etäisesti vaniljalle.

Molskis, sanoi Boris

Paras tapa viettää lämmin, aurinkoinen viikonloppuilta? Irskin kanssa uimaan! Matalassa rantavedessä Boris jaksoi toimittaa tehosekoittimen virkaa toista tuntia ilman merkittäviä väsymisen merkkejä. Kymmenmetrinen lieka varmisti riittävän liikkumisvapauden (myös muille), joten muutamaa haukkua lukuunottamatta ilta meni ihan mukavasti. Pitihän sitä välillä huomauttaa toisille koirille, että ne omat leikit voisi vaikka jättää sikseen ja tulla ennemmin tämän jalon eläimen peleihin mukaan...

Rantareissun päätteeksi hommattiin vielä jäätelöt (juu, irskikin sai pienen palan vaniljaa). Raskas huvihan vaatii raskaat palkkiot, vai miten se menikään...

Talviturkki-HEITÄ!

Iltalenkin varrelta löytyi irlanninterrierin henkiselle minäkuvalle jotenkuten riittävä vesiputti—meri. Kyseisessä paikassa syvyys oli vain muutamia senttejä, mutta eipähän otusta ainakaan tarvinnut suuremmin maanitella vilvoittelemaan...muutaman minuutin uimatauon aikana ylväs Boris Valloittaja samensi lähtöjään kirkkaan veden mutavelliksi, kasteli itsensä ja yleisön yllättävillä vesipärskeillä ja mylvi ilmoille tietoa itsestään Isoon Ääneen. Kyllähän tämä aina suihkun tietysti voittaa.