Onneksi mamilla on innokas pieni apuri, IFRSki.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Katso, irskimme loikkaa!
Uusia kokemuksia ei vaan voi välttää! Tuoreimpana uutuutena Boris päästettiin kokeilemaan agilityä kahden esteen miniradalla, palkkiona nakinpätkät. Perinteiseen tapaan aluksi oli keskittymisvaikeuksia kun samassa tilassa oli muitakin koiria, ja kun ne peijoonit vielä juoksenteli siellä ja vielä ilman hihnoja...
Ensimmäisenä kokeiltiin esteen yli hyppäystä. Korkeutta oli muutama sentti, mutta saatiin siitäkin aivan hypyn näköistä menoa aikaseksi. Ensin laitettiin nakinpala lautaselle, sitten käveltiin aidan toiselle puolelle, palattiin noutamaan varaslähdön tehnyt Boris takaisin, toistettiin, ja kun koira saatiin pysymään paikallaan, tuli hyppykäsky. Vähän turhan hidasta, tuumi Boris.
Toisena harjoituskohteena oli (aluksi lyhyt) putki. Eipä sinnekään tarvinut suuremmin pakottaa, ja nakit näyttivät häviävän lautaselta pelkästään ohi juoksemalla. Välillä putkea pidennettiin ja vähän kaarrettiinkin, eikä Borista tuntunut haittaavan; mitä nyt yritettiin kerran vähän oikoa.
Näitä kahta äärimmäisen haastavaa estettä juostiin myös peräkkäin, yhtä hyvin tuloksin. Tiedä sitten, tajusiko Boris tästä rataideasta yhtään mitään, mutta pääasia oli että sai kirmata. Keskittyminen yhteen asiaan taisi olla ainut "ongelma", toivon mukaan sekin paranee iän myötä (2020 odotellessa).
Ensimmäisenä kokeiltiin esteen yli hyppäystä. Korkeutta oli muutama sentti, mutta saatiin siitäkin aivan hypyn näköistä menoa aikaseksi. Ensin laitettiin nakinpala lautaselle, sitten käveltiin aidan toiselle puolelle, palattiin noutamaan varaslähdön tehnyt Boris takaisin, toistettiin, ja kun koira saatiin pysymään paikallaan, tuli hyppykäsky. Vähän turhan hidasta, tuumi Boris.
Toisena harjoituskohteena oli (aluksi lyhyt) putki. Eipä sinnekään tarvinut suuremmin pakottaa, ja nakit näyttivät häviävän lautaselta pelkästään ohi juoksemalla. Välillä putkea pidennettiin ja vähän kaarrettiinkin, eikä Borista tuntunut haittaavan; mitä nyt yritettiin kerran vähän oikoa.
Näitä kahta äärimmäisen haastavaa estettä juostiin myös peräkkäin, yhtä hyvin tuloksin. Tiedä sitten, tajusiko Boris tästä rataideasta yhtään mitään, mutta pääasia oli että sai kirmata. Keskittyminen yhteen asiaan taisi olla ainut "ongelma", toivon mukaan sekin paranee iän myötä (2020 odotellessa).
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Irlantilaisen pääsiäisloma
Ennen lomalle lähtöä todettiin nuoren herran turkin olevan vähän turhan rajun näköinen, ja kun koirapoika kerran käytöksestä päätellen niin kovasti hinkui tyttöjenkin perään, tuumattiin hippusen siloitella tuota jaloa ulkomuotoa (tosin Borikselle ei kerrottu, ettei se pääse kuitenkaan tyttöjä tapaamaan, vaikka "laittautuukin"). Ennen nyppimistä näytettiin katujen karskilta uroolta...
...ja enimmän nyppimisen jälkeen vähän vähemmän karskilta katujen nakilta:
Viikonloppuna punaturkki pääsi näkemään taas jotain aivan uutta ja ilmeisen epäilyttävää: trulleja. Pienet virpojat näyttivät vähän arastelevan (turvallisen välimatkan päässä olevaa) Borista jo alkuunsa, mutta pohja putosi kokonaan pois sankarimme päästäessä julman taisteluhuutonsa: BOUUUUUUUUUUUUUUUUuuuu (suomennos: päästäkää lähemmäs, kiinnostaa ihan julmetusti)! Tämän jälkeen oli sitten sanottavat sanottu puolin ja toisin. Illalla sai paha palkkansa, kun koiruus pääsi kokolle makkaroiden perään...
Sään salliessa käytiin ulkona lenkilläkin, metsässä ja merenjäällä. Sunnuntaina oli hippusen sumuista, ja jäällä Boris esitteli jälleen irlanninseisojan elkeitä, korvat höröllä kuunnellen joutsenten kiekumisia. Välillä säntäiltiin kymmenien metrien spurtteja suuntaan ja toiseen, kun ei tullut selkoa äänten alkuperästä. Pöllökin taisi jossain huhuilla.
Paluumatkalla tehtiin lenkki vanhaan kunnon umpimetsään, reiluun polvenkorkuiseen hankeen. Boriksen johtamisinto hiipui suvihangessa varsin eksponentiaalisesti, ja suurimman osan ajasta kaveri loikki isäntänsä jalanjäljissä (reijissä). Väliltä löydettiin merkkejä jäniksestäkin, ja herkullisten papanoiden mussuttelun jälkeen Boris nuuski ristihuulen jälkien perässä muutaman metrin, kunnes totesi, että lunta on vaan ihan liikaa tähän hommaan.
Seuraava päivä meni sitten siististi levätessä. Rauhallista vaihetta kesti tasan seuraavaan aamuun asti, ja nyt sitä virtaa taas riittää!
...ja enimmän nyppimisen jälkeen vähän vähemmän karskilta katujen nakilta:
Viikonloppuna punaturkki pääsi näkemään taas jotain aivan uutta ja ilmeisen epäilyttävää: trulleja. Pienet virpojat näyttivät vähän arastelevan (turvallisen välimatkan päässä olevaa) Borista jo alkuunsa, mutta pohja putosi kokonaan pois sankarimme päästäessä julman taisteluhuutonsa: BOUUUUUUUUUUUUUUUUuuuu (suomennos: päästäkää lähemmäs, kiinnostaa ihan julmetusti)! Tämän jälkeen oli sitten sanottavat sanottu puolin ja toisin. Illalla sai paha palkkansa, kun koiruus pääsi kokolle makkaroiden perään...Sään salliessa käytiin ulkona lenkilläkin, metsässä ja merenjäällä. Sunnuntaina oli hippusen sumuista, ja jäällä Boris esitteli jälleen irlanninseisojan elkeitä, korvat höröllä kuunnellen joutsenten kiekumisia. Välillä säntäiltiin kymmenien metrien spurtteja suuntaan ja toiseen, kun ei tullut selkoa äänten alkuperästä. Pöllökin taisi jossain huhuilla.
Paluumatkalla tehtiin lenkki vanhaan kunnon umpimetsään, reiluun polvenkorkuiseen hankeen. Boriksen johtamisinto hiipui suvihangessa varsin eksponentiaalisesti, ja suurimman osan ajasta kaveri loikki isäntänsä jalanjäljissä (reijissä). Väliltä löydettiin merkkejä jäniksestäkin, ja herkullisten papanoiden mussuttelun jälkeen Boris nuuski ristihuulen jälkien perässä muutaman metrin, kunnes totesi, että lunta on vaan ihan liikaa tähän hommaan.Seuraava päivä meni sitten siististi levätessä. Rauhallista vaihetta kesti tasan seuraavaan aamuun asti, ja nyt sitä virtaa taas riittää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
