Yhyy, elämä on epäreilua!
Tänään mami ja isi pakkasivat minut autoon tarkoituksenaan viedä minut eläinlääkärille esittelemään kipeää etutassuani. Matka oli jännittävät ja meinasin pakahtua, kun näin ihanan eläinlääkäriasema Akuutin. Siellähän pidetään pentukerhoa! Minä pääsisin siis pentukerhoon!
Tällä kertaa ei ollut pentukerhoa vaan tassututkimuksia, höh. Lääkäritäti oli kiva ja pitihän sitä vähän pusutellakin, kun se yritti tunnustella tassuani. Ongelma oli varpaassani ja tassu piti kuvata. Kuvauksen ajan minun piti olla paikallani ja se oli melkoinen suoritus tällaiselta vauhtihirmulta. Mukana ollut namipussi osoittautuikin hyödylliseksi ja sen avulla pysyin sen tarvittavan hetkisen paikallani, jotta kuva saatiin otettua.
Kuvasta selvisi, että yksi oikean etutassuni varpaista on murtunut! Voi tätä surkeutta, sillä murtuman takia tassuni paketoitiin jäykäksi tollukaksi, jota nyt joudun raahaamaan mukanani seuraavat kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä menemme tarkistuskäynnille, jossa tassuni kuvataan uudelleen. Tällä välin mami ja isi joutuvat vaihtamaan siteen pariin otteeseen ja voin jo sieluni silmin kuvitella, miten ne reppanat eivät osaa tehdä sitä kunnolla! Jos minulta kysytään, ottaisin koko typerän paketin pois tassustani...
Ulkoilua varten minulle hankittiin lasten kinttaiden näköiset rukkaset, sillä side ei saa kastua. Jos tämä kuulostaa nyt jo hirveältä, odottakaas kun kerron lisää! Minä joudun nimittäin pitämään päässäni muovista tötteröä, jonka kanssa kävelen pitkin seiniä ja se masentaa minut täysin. Elämä on epäreilua!
Toivottavasti tassu saataisiin pian kuntoon, jotta pääsisin pian jatkamaan normaalia, iloista irskinelämääni! Siis tarkoitan nyt sellaista rukkas- ja tötterövapaata elämääni!
Murjotusterkuin,
Boris
PS. Nuo lempi-ihmiseni aikoivat laittaa minusta vielä kuviakin, mutta se saa odottaa huomiseen... Ei tätä koiran alennustilaa kyllä tarvitsisi kuvata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti