Mitäs sitä jouluna nähtiinkään? Esittelyssä kattikolmikko (Eetu, Aurora, Felidae), joka kiinnosti Borista (ja päinvastoin), mutta jäi liian lyhyen tutustumisajan puitteissa turhan etäiseksi.
Eetu: musta, iso, herkkä, hiljainen...eli juuri sopivaa leikkiseuraa, paitsi ettei tietenkään päästä lähelle (höh). Seuraili Borista kiinnostuneena tuolien ja penkkien suojasta, kunnes turvaetäisyys jäi liian lyhyeksi, ja sitten joko sähistiin, peräännyttiin tai tehtiin molempia. Maastoutui pimeisiin nurkkiin välillä niin hyvin, ettei Boris edes tajunnut kulkevansa vierestä..
Aurora: toiminnantäyteinen pakkaus, ja vaikka pitikin pientä väliä kaahottaviin nelijalkaisiin partanaamoihin, päästi (vahingossa tai tahallaan, tiedä sitten..) Boriksen niinkin lähelle, että häntää ehti nipin napin nuuhkaista ennen takaa-ajon jatkumista. Jesh!
Felidae: tämä kaveri osoittautui vaaralliseksi! Toisaalta Felin kanssa saatiin aikaan lähin väkivallaton kontakti (nenät kirjaimellisesti vastakkain, vaikkakaan ei montaa sekuntia) ja vähiten yhteenottoja, murinaa ja kähinää, mutta toisaalta F myös esitteli koiralle aidot ja teroitetut kissan metsästysaseet ja antoi kaupanpäällisiksi vielä demonstraation refleksien nopeuseroista maatiaiskissan ja irlanninterrierin välillä. Boriksen leikkirynnäkkö kun sai Felin hermostumaan, ja ennen kuin poika ehti pakittaa alta pois, kuonossa oli kolme muistutusta Muhammed Alin tyyliin. Hetken aikaa sitä sitten istuttiin sylissä ja ihmeteltiin mikä iski, mutta muutaman minuutin päästä palattiin taas radalle..
Ulkona oli sitten toinen vanha tuttu (paimenkoira), jonka kanssa pääsi vetämään vähän turvallisempia (ja vauhdikkaampia) leikkejä. Pienillä käpälillä ei vieläkään pysytä ihan ison pojan vauhdissa, mutta yritystä riittää, ja varmaan jossain vaiheessa alkaa Borikselta kokoakin löytyä sen verran, että tilanne tasaantuu..
Lahjapaketteja kiltti poika tietysti keräsi useammankin kappaleen. Yhdestä löytyi jo vinkuva ja venyvä lelu, mutta loput on vielä avaamatta - kunpa jo pääsisi niihin käsiksi...!
Eetu: musta, iso, herkkä, hiljainen...eli juuri sopivaa leikkiseuraa, paitsi ettei tietenkään päästä lähelle (höh). Seuraili Borista kiinnostuneena tuolien ja penkkien suojasta, kunnes turvaetäisyys jäi liian lyhyeksi, ja sitten joko sähistiin, peräännyttiin tai tehtiin molempia. Maastoutui pimeisiin nurkkiin välillä niin hyvin, ettei Boris edes tajunnut kulkevansa vierestä..
Aurora: toiminnantäyteinen pakkaus, ja vaikka pitikin pientä väliä kaahottaviin nelijalkaisiin partanaamoihin, päästi (vahingossa tai tahallaan, tiedä sitten..) Boriksen niinkin lähelle, että häntää ehti nipin napin nuuhkaista ennen takaa-ajon jatkumista. Jesh!
Felidae: tämä kaveri osoittautui vaaralliseksi! Toisaalta Felin kanssa saatiin aikaan lähin väkivallaton kontakti (nenät kirjaimellisesti vastakkain, vaikkakaan ei montaa sekuntia) ja vähiten yhteenottoja, murinaa ja kähinää, mutta toisaalta F myös esitteli koiralle aidot ja teroitetut kissan metsästysaseet ja antoi kaupanpäällisiksi vielä demonstraation refleksien nopeuseroista maatiaiskissan ja irlanninterrierin välillä. Boriksen leikkirynnäkkö kun sai Felin hermostumaan, ja ennen kuin poika ehti pakittaa alta pois, kuonossa oli kolme muistutusta Muhammed Alin tyyliin. Hetken aikaa sitä sitten istuttiin sylissä ja ihmeteltiin mikä iski, mutta muutaman minuutin päästä palattiin taas radalle..
Ulkona oli sitten toinen vanha tuttu (paimenkoira), jonka kanssa pääsi vetämään vähän turvallisempia (ja vauhdikkaampia) leikkejä. Pienillä käpälillä ei vieläkään pysytä ihan ison pojan vauhdissa, mutta yritystä riittää, ja varmaan jossain vaiheessa alkaa Borikselta kokoakin löytyä sen verran, että tilanne tasaantuu..
Lahjapaketteja kiltti poika tietysti keräsi useammankin kappaleen. Yhdestä löytyi jo vinkuva ja venyvä lelu, mutta loput on vielä avaamatta - kunpa jo pääsisi niihin käsiksi...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti