Lissu-täti, tuo pönäkkä valkoinen hirmu

Heissan lukijat!

Tekstit eivät nyt aivan vastaa tapahtumajärjestystä, sillä perjantain ensimmäinen ihmetys oli pitkäkuonoinen, valkoinen ja Boriksen mielestä erittäin suuri kettuterrierineiti (kyllä, hän on iästään huolimatta vielä neiti), jonka häntä huitoi villisti puolelta toiselle niin, että pienimpiä hirvitti (Borista siis). Lissu-täti oli kaikista ennakko-odotuksista huolimatta erittäin ystävällinen ja heilutteli hyväntuulisena häntäänsä pienen säälittävän koiranrääpäleen nähtyään. Boris yritti ensin paeta tätä valkoista hirmua pysäköidyn auton alle, mutta uskaltautui pian nuuskimaan ikäneitiä ja lopulta jopa leikkimään sen kanssa.

Puolisen tuntia tutustumista johti villiin takaa-ajoleikkiin ja ennen hyvinkin vilkkaana pidetty Lissu-foxi kohtasi vertaisensa - jopa itseään villimmän. Kyllä nuoresta irskistä löytyy virtaa ainakin hepulin sattuessa! ;)

Kun hyvinsyönyt kettari oli väsytetty, oli Boriksen aika jatkaa matkaansa kohti Feli-kissan ja Hero-borderin kotikulmia...