Nyt olen ollut täällä kotona Oulussa jo viikon ja aika on mennyt todella nopeasti. Olen reipas pieni irskinalku ja opin jatkuvasti lisää. Mami ja isi käyttävät lähes kaiken vapaa-aikansa minun kouluttamiseeni ja kanssani touhuamiseen. Yhdessäolomme alkaa onnistua päivä päivältä paremmin, kun opimme tuntemaan toisiamme.
Olen muuten tehnyt jo monta pisua ja isoakin hätää pihalle! Minusta tulee vielä sisäsiisti irskiherra, kunhan kasvan vähän.
Olin eilen ensimmäistä kertaa yksin kotona pari tuntia, kun isi ja mami kävivät kaupungilla. Aluksi näytti, että jään rauhassa syömään minulle annettua talouspaperirullaa, jonka sisään mami oli ujuttanut jauhelihaa ja nappuloita ja mami luuli, että jäisin ihan kiltisti odottamaan. Mami pääsi hyvin ulos ovestakin, enkä huomannut mitään muuta kuin herkullisen jauheliharullan, mutta kun mami joutui palaamaan hetken kuluttua takaisin, huomasin mamin lähtevän. En kuitenkaan huutanut yhtään. Mami ja isi kuitenkin pettyivät kovasti, kun palasivat kotiin parin tunnin päästä, sillä täällä minä kotona jollotin sydämeni kyllyydestä. "Auuu, ouuu, vinkuu, vonkuu, auuu!", minä kutsuin ihmisiäni. Mami odotti, kunnes olin hetken hiljaa ja avasi ulko-oven. Senkin jälkeen huusin vielä pitkään, kun molemmat olivat päässeet sisälle. Ne hölmöt ihmiset huomioivat minut kuitenkin vasta, kun olin hiljaa.
Yksinolo oli minusta aivan kauhea kokemus ja nyt mamia hirvittää oikein kunnolla, että miten opin olemaan yksin, sillä joskushan maminkin täytyy mennä kouluun ja kauppaan. Harjoittelemme yksinoloa koko ajan ja toivottavasti alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että ihmiseni todella palaavat kotiin lähdettyään. Minä vaan tahtoisin koko ajan olla laumani kanssa!
Jos jollain on hyviä niksejä vaativasti ulisevan pennun yksinoloharjoituksiin, niin mami ja isi ottavat niitä ilolla vastaan. Minäkö muka vaativasti uliseva pentu?! Mikäli naapurimme lukevat tätä, niin pyydämme syvästi anteeksi aiheuttamaani häiriötä ja toivomme, että ymmärrätte minun vasta opettelevan yksinoloa.
Oli ekasta yksinolostani kuitenkin jotain hyötyäkin, sain nimittäin tuliaisina uusia leluja! Sain kumisen pentujen puruhelistimen, Kong-merkkisen puruluun ja ihanan pehmomustekalan, jonka sisällä on vinku ja helistin. Mustekala on mielestäni ihan huippu! Sääli vaan, että mami huomasi aamulla mustekalan kyljessä ammottavan reiän, joten mustekala täytyy käydä vaihtamassa uuteen. Enhän minä tahdo jo valmiiksi rikkinäistä lelua (näin mami väittää). Minusta niitä ulos pursuavia täytteitä voisi olla hyvinkin hauskaa repiä! ;)
Tällaista tänään,
Boris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti