Tänään on toinen päiväni kotona ja täytyy sanoa, että nyt alan pikku hiljaa paljastaa todellista luontoani. Olen siis erittäin villi, kova puremaan (mami ei tykkää tästä, mikseihän?), suloinen, sotkuinen, herttainen, äänekäs ja maailman ihanin koiranpentu.
Tänään olen ollut erittäin aktiivinen ja keksinyt monia temppuja mamin harmiksi. Lempipuuhaani on muun muassa kaataa vesikuppi. Käyttämällä nuoren irskin suuria räpyläkäpäliäni saan kuppini nopeasti nurin ja minua huvittaa suuresti nähdä, kuinka mami alkaa säntäillä Wettexin kanssa ympäriinsä. Ihmiset ovat hieman kummallisia, eivätkös olekin? Sehän on vaan hauskaa, kun aitaus lainehtii ja sanomalehdistä tulee pehmeää muhjua, jota voi sitten yrittää syödä.
Minä muuten tykkään myös puremisesta! Puren häkkiäni, aitaustani, mamia, isiä, vaatteita, sanomalehtiä, lelujani ja erityisesti rakastan pahvia. Pahvilaatikon reunasta kun nappaan hampaillani kiinni ja riuhtaisen, niin siitä kuuluu ihana rapina ja kohta perään mamin rääkäisy: "Eiiiiii!" Minusta alkaa tuntua, että mami on olemassa vaan kieltääkseen kaiken hauskan. Noo, jotta en anna mamista ihan väärää kuvaa, niin on se kivakin välillä. Se antaa ruokaa, rapsuttaa, suukottaa ja sen syliin on hyvä nukahtaa.
Tänään pääsen myös ensimmäistä kertaa ulkoilemaan tuohon pihalle. Jänskättää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti