Lumikasojen kadottua on irlanninterrierienkin viimein kytkeydyttävä kevätvaihteelle. Pääsiäisherkut on syöty, joten edessä on vääjäämättä kesän vaaniminen, ettei se vain pääse yllättämään. Kentältä kuului näkö-haju-äänihavaintoja siileistä (joita emme ole päässeet riittävän läheltä tutkimaan), joutsenet ovat ajat sitten palanneet aiheuttamaan hämmennystä ja sorsien määrä on jo vallan kammottava. Jossain välissä pitäisi vahtia makkaroitakin, ettei nuotio syö niitä - tai vielä pahempaa, omistajat. On siinä valvottavaa kerrakseen...
maanantai 28. huhtikuuta 2014
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Metsurista jääkiituriksi
Viikonlopun ulkoiluaktiviteetit saatiin ja jouduttiin hoitamaan nollakelissä. Lauantaina majavien (joita eläin ei ole nähnytkään) kauhu, metsurirski, pääsi päiväksi mukaan hoitamaan pienimuotoisen puusavotan työnjohtotehtäviä. Punaisen päällystön ei onneksi tarvinnut antaa työtä tekevälle osastolle suullista palautetta kuin vähän, lähinnä kun traktori nyt vain sattui olemaan uusi tuttavuus, kuten myös peruuttava traktori.
Kunnon työpaikalla myös pomolla on tietysti pomo joka valvoo ja tässä tapauksessa sitä virkaa toimittikin GPS-laite, jolla Boriksen menoja päästiin seurailemaan. Alla oleva söherö ei siis ole irlantilainen mustetahratesti, vaan punanutun jolkottelukaavio noin sadan metrin kokoluokkaa olevalla metsätyömaalla.
Peitteisessä maastossa nelijalkainen metsurimme ehti parin tunnin GPS-tallennuksen aikana kulkea yhteensä liki kolme ja puoli kilometriä, keskinopeuden ollessa 1,5 ja huippunopeuden 17,5 km/h. Spurttien välissä suurin osa ajasta siis kului kärsä sammalikossa...
Kunnon työpaikalla myös pomolla on tietysti pomo joka valvoo ja tässä tapauksessa sitä virkaa toimittikin GPS-laite, jolla Boriksen menoja päästiin seurailemaan. Alla oleva söherö ei siis ole irlantilainen mustetahratesti, vaan punanutun jolkottelukaavio noin sadan metrin kokoluokkaa olevalla metsätyömaalla.
Peitteisessä maastossa nelijalkainen metsurimme ehti parin tunnin GPS-tallennuksen aikana kulkea yhteensä liki kolme ja puoli kilometriä, keskinopeuden ollessa 1,5 ja huippunopeuden 17,5 km/h. Spurttien välissä suurin osa ajasta siis kului kärsä sammalikossa...
Sunnuntaina turbo vapautettiin vielä jäälle, jossa liikehdintää seurattiin taas satelliittien avustamana. Linnuntietä kahden kilometrin luokkaa oleva matka jäällä kerrytti terrierin mittariin liki neljä ja puoli kilometriä, jonka ulkopuolelle jäi vielä metsäpolkua ja pikkutietä. Edeltävän metsäulkoilupäivän väsyttämästä koirasta ei ihan kaikkia mehuja saatu irti, mutta rennon ravin keskinopeus oli silti taukoineenkin 5,6 km/h ja huippunopeudeksi kirjattiin 36,7 km/h - liki neljääkymppiä siis! Tästä tietysti herää kysymys, kuinka lujaa kusti polkee lajitovereidensa yllyttämänä, jolloin meno on sivusta seurattunakin huomattavasti kovempaa; ehkäpä se joskus selviää.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Joulukalenterin tulikoe
Kalenterin esiinotto tuotti pientä villitystä, mutta luvan saatuaan Boris paikansi oikean paikan yllättävän rauhallisesti ja järjestelmällisesti.
Ensimmäinen luukku oli helppo nakki, kuten myös sen takaa paljastunut nami. Muihin lokeroihin ei tarvinnut koskea eli kapine on vielä huomennakin käyttökunnossa!
lauantai 30. marraskuuta 2013
Joulun odotteluun tontuille terriereille
Olipa kerran pahvilaatikko, jonka takakansi oli koristeltu jouluaiheisella kuvalla. Sen kanssa pikkujouluihin lähti kasa pahvimukeja, sakset, kynä, pari paperiarkkia ja terävä puukko.
Tarkalleen 23 mukia asettui hajamuodostelmaan laatikon kannelle.
Kynä piirteli laatikon pintaan mukien pohjien mukaiset apumerkinnät...
...ja tuloksena oli hyvin ympäripyöreä pahvilaatikko.
Puukko veisteli jokaisen ympyrän paikalle aukon, johon sopi hyvin muki istumaan.
Kynä jatkoi raapaisemalla mukin ylälaitaan merkkiviivan, joka jäi mukin istutuksen jälkeen näkyviin.
Puukko työsti joka mukiin muutaman setin viillon kynän merkinnän osoittamalle korkeudelle, minkä jälkeen sakset ja paperi hoitelivat aukoista läpi paperiliuskat, joihin kynä taiteili numerot 1-23.
Mukit istahtivat omille paikoilleen. Tuloksena oli terrieriystävällinen joulukalenteriaihio:
Mikäli tekele selviää jouluaattoon asti, numero 24 eli "iso luukku" tulee olemaan laatikko itse...
Tarkoitus on piilottaa sopivan suuri nami yhteen mukiin joka päivä ja antaa koiran paikantaa se haistelemalla (ellei se sitten osaa laskea). Normaaleille mukeille laatikon koon pitäisi olla vähintään luokkaa 31x56x7 cm, jotta leikkaaminen onnistuu ja mukit mahtuvat paikalleen. Paperiliuskat pysyvät hyvin paikallaan, kun ulos jäävän pään vie mukin kylkeä vasten aukon läpi.
Aikaa tähän kauhistukseen kului tunnin verran ja vaikeusaste on sitä luokkaa, että mieskin sen osaa...nähtäväksi jää, miten Boris tähän suhtautuu.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































