Kynnys

Syksy lähestyy, yöt viilenevät, pimeys laskeutuu pienten rosmojen ylle ja irlantilaistaustaisten punanuttujen mielessä saattaa käväistä ajatus pehmoisella, pedatulla sängyllä koisaamisesta. Mökillä tuli ehkä vedeltyä hirsiä vähän lattiatasoa ylempänä, mutta kotiluolassa komento on tiukempi. Valvovan silmän paikalla ollessa kynnys on läpäisemätön muuri; tilaisuus kuitenkin tekee varkaan ja Shangri-La avautuu, jos jokin poikkeustiloista toteutuu (komentaja on poissa, saunassa, ei havaintoa viimeiseen varttiin, ...)

Rajanylitys voi nuuhkun käsityksen mukaan olla sallittua myös pomon ollessa kynnyksen takana, jos turrikkaa siihen selvästi yllytetään. Irskille voi näillä eväillä tuottaa helposti ongelman: makoilee kameran kanssa puolisen metriä kynnyksen väärällä puolella ja kieltää tulemasta perässä. Boriksen tapauksessa tästä seuraa moniääninen ja -eleinen vänkääminen, jonka tarkoitus on oletettavasti väitellä lupa ylitykseen. Viimeisenä keinona kokeillaan vielä syyllistävää katsetta:

Eihän se tietysti toimi, mutta aina kannattaa yrittää!

Erämaan kutsu

Kissojen, koirien ja yleismaailmallisen mekastuksen väsyttämä Boris toimi korpimaille päästyään odotetusti: kirmasi innokkaasti ympäriinsä kuin vastaladattu Duracell-pupu, vailla väsymyksen merkkejä. Kolmisen tuntia erämaiden mediumpeto juosta rymisteli mättäältä toiselle, merkkaili puita, haisteli arveluttavia koloja kivien ja kasvuston lomassa ja loikki varsin kaurismaisesti eteen ilmaantuvien esteiden yli. Välillä koirasta ei kuulunut pihaustakaan, välillä taas näkymättömistä lähestyi valtava töminä kun tuli tarve tarkastaa, oltiinko vielä hukassa vai ei. Jostain pyrähti joku iso lintukin puuhun suojiin, ettei jää maastoraketin jalkoihin.

Kahvitauolla irskinpoika istui mallikkaasti porukassa, makusteli keksejä ja pyrki näyttämään nälkäiseltä. Lepotauon jälkeen palattiin vauhtilinjalle, kuitenkin pysytellen vähän lähempänä muita. Ihan vierellä ei toki kuljettu; eihän tässä sentään mitään lössyköitä olla...

Kotona koiruus kellahti kerälle nukkumaan eikä siitä oikein koko iltana noussut kuin pikaiselle ulkoilulle ja vähän syömään. Unissa taas jahti vain kiihtyi, käpälät väpättivät ja ääntely vaihteli vikinän ja murahdusten välillä. Metsässä oli selvästi kivaa.

Mökkireissua odotellessa

Monsteri ja sen herkut

Nykytietämyksen mukaan Boris on lähestulkoon kaikkiruokainen pieni eläin: salaatinlehtiä ja sieniä lukuunottamatta punanuttu syö hyvällä ruokahalulla mitä vain, ainakin jos markkinointi pelaa, ja mikäli samantasoisia kilpailevia otuksia esiintyy sen reviirillä (joka luonnollisesti liikkuu terrierin mukana), maistuvat herkästi eksoottisemmatkin ruokapalat. Tänään kilpailuhenkeä nostattavia tekijöitä ei ollut läsnä, mutta koeajolle päästetty viili teki silti kauppansa varsin vikkelästi.

Tuloksena oli hyvinhyvinhyvin tyytyväinen pieni eläin, jonka turpa tuoksahti etäisesti vaniljalle.

Molskis, sanoi Boris

Paras tapa viettää lämmin, aurinkoinen viikonloppuilta? Irskin kanssa uimaan! Matalassa rantavedessä Boris jaksoi toimittaa tehosekoittimen virkaa toista tuntia ilman merkittäviä väsymisen merkkejä. Kymmenmetrinen lieka varmisti riittävän liikkumisvapauden (myös muille), joten muutamaa haukkua lukuunottamatta ilta meni ihan mukavasti. Pitihän sitä välillä huomauttaa toisille koirille, että ne omat leikit voisi vaikka jättää sikseen ja tulla ennemmin tämän jalon eläimen peleihin mukaan...

Rantareissun päätteeksi hommattiin vielä jäätelöt (juu, irskikin sai pienen palan vaniljaa). Raskas huvihan vaatii raskaat palkkiot, vai miten se menikään...

Talviturkki-HEITÄ!

Iltalenkin varrelta löytyi irlanninterrierin henkiselle minäkuvalle jotenkuten riittävä vesiputti—meri. Kyseisessä paikassa syvyys oli vain muutamia senttejä, mutta eipähän otusta ainakaan tarvinnut suuremmin maanitella vilvoittelemaan...muutaman minuutin uimatauon aikana ylväs Boris Valloittaja samensi lähtöjään kirkkaan veden mutavelliksi, kasteli itsensä ja yleisön yllättävillä vesipärskeillä ja mylvi ilmoille tietoa itsestään Isoon Ääneen. Kyllähän tämä aina suihkun tietysti voittaa.

Raveihin!

Tällä erää ei ollut kyse hevosraveista, vaan Euroopan kolmanneksi suurimmalta saarelta kotoisin olevan lajin ylvään edustajan pienten aivosolujen laukkakisoista: pelasimme koirien älypeliä. Paketin mukaan kyseinen huvitus oli tasoltaan haastava...

Palkkiona käytettiin keskittymisen takaamiseksi naminaminaminamiraksuja, koska pelin mukana tulleet namut herättivät vain kevyttä kiinnostusta, joka ei riittänyt poistamaan ulkoisia häiriötekijöitä. 

Kokonaisuudessaan pelilaudalla oli neljä osiota, johon kuhunkin kuului kaksi liikuteltavaa levyä ja yksi irrotettava palikka, joka paikalla ollessaan estää levyjen liikkeet; namut pitäisi siis saada esiin kaivamatta reikää laudan pohjaan, purematta reunoja irti tai säpälöimättä liikkuvia osia. Tämä on oletettavasti se "haaste" johon pakkauksessa viitattiin.

1. erä aloitettiin piilottamalla raksu onton palikan sisään irskin seuratessa asennusta vierestä; tehtävänä oli siis nostaa sylinteri pois ja syödä herkku.

Nosto-operaatio meni loppujen lopuksi helposti. Aluksi ongelmana oli enemmänkin se, että korkin nostettuaan peluri jäi seisomaan paikalleen palikka suussa, miettiväisen näköisenä. Jos tässä vaiheessa meni tekemään virheliikkeen (esimerkiksi kehumaan), puupalan arvo kohosi välittömästi namin yläpuolelle ja terrieri yritti poistua sivummalle sitä pureksimaan. Pelisäännöissä täytyy siis olla tarkka, eikä toistoja voi koskaan olla liikaa.

2. erässä ontto korkki poistettiin ja raksuluu sujautettiin liukulaatan alle piiloon, edelleen karvaisen pelimiehen silmien alla. Fiksun kaverin olisi tässä tarkoitus siirtää laattaa kuonolla tai käpälällä pari senttiä sivuun ja nauttia palkinnosta.

Kannen siirtäminen oli ajankäytöstä ja käyttäytymisestä päätellen selvästi hankalampaa (tai vähemmän luontevaa) kuin korkin nostaminen, mutta antautuihan se pelilauta lopulta. Tätäkin toisteltiin kerran jos toisenkin siinä toivossa, että kaivan-raavin-remuutan-hörsyän-käytös alkaisi ajan myötä siistiytymään.

Pelin päätteeksi tyytyväinen voittaja hymyili selätettyään ruotsalaisen pelilaudan 10-0. Ainakin sopivilla palkinnoilla tämä näyttää Borista kiinnostavan, joten ottelut varmaan jatkuvat. Kykyjen lisääntyessä voi sitten siirtyä haastavammille tasoille, mutta toistaiseksi näkyy riittävän yhdenkin namin metsästys hyvin opastettuna.