Kun kerran aurinkoista keliä riitti, lähdettiin käymään luontoretkellä--suorannalle. Borista ei ympäristö haitannut, reilut puolitoistametriset kaislat vain saivat polvenkorkuisen sissin viidakkofiilikset pintaan. Reitin varrella kiivettiin lintutorniinkin ihmettelemään maisemia yläkantista. Asennoista ja liikkeistä päätellen yläilmoista nähtiin paljonkin liikettä "siellä alhaalla", vaikka suurin osa taisikin olla vain Boriksen kuvittelua...
Muutaman minuutin istuskelun, ihmettelyn ja tutkailun jälkeen tornissa olo alkoi tympimään ja portaitten ylätasanteelta alkoi kuulua tuttua vinkunaa. Alas ei kumminkaan ihan omin päin uskallettu lähteä yrittämään, ainakaan heti. Sitten kun lupa tuli, tehtiin mukisematta paluu viidakkoon--eikä yhtään haitannut, vaikka portaat olivatkin koiran mittakaavassa vähän reilun kokoiset.
Kaislaviidakosta ei loppujen lopuksi löytynyt yhtään saaliita, vaikka pariin otteeseen yritettiinkin poiketa polulta. Luonnollisesti 90% ajasta kului vetämiseen; tämänhän piti olla lenkki, eikä mikään rentouttava ulkoilureissu loppukesän auringon alla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti