Mitä tässä odotellaan?

Vappupunkkeja

Vappuviikonloppuna avattiin tämän vuoden puutiaistili poistamalla kaksi otusta peräkkäisinä päivinä, toinen korvasta ja toinen tassusta. Rantaheinikoita ei nuohottu eli nämä yksilöt saatiin kyytille jostain ihan pyörätien varren pusikoista kevyellä pintahaistelulla. Tästäpä se taas alkaa, talvessa on kyllä puolensa.

Olikos niitä vappumunkkeja ja/tai tippaleipiä vielä jäljellä...?

Kesämallin jätkä

Tänä viikonloppuna päästiin Boriksen lempipuuhaan (not) eli nypintään, "jee!" Melko vähillä jurinoilla selvittiin, vaikka hienosäätöä vielä jäikin tehtäväksi. Pieni pussillinen karvaa kumminkin lähti ja tuloksena oli siloposkisempi kesäuros, joka tuntui sitten operaation jälkeen itsekin arvostavan hitusen kevyempää oloa. Harmi kyllä, samalla lähti myös leijonanharja: nyt ei urosteluirokeesi enää toimi yhtä hyvin... 

Kenenkäs komean kaverin karvoja täällä on?

I scream in the sun

"Voi voi, kukahan tämän jäätelötuutin perän söisi, kun en millään jaksa?" 

Pääsiäisen päivänsäde

Talven harvoista aurinkoisista päivistä sattui armollisesti yksi tällekin pääsiäiselle ja niin vain päästiin nauttimaan vesikelien ohessa vähän päivänpaisteestakin. Herra B ei kylläkään tehnyt suurta numeroa tästä oudosta valoilmiöstä vaan natisi vanhaan malliin heti, kun taukokahvin ohessa tarjoiltu nami pääsi loppumaan eikä liikkeelle lähdettykään välittömästi ("johan minä söin, mitä tässä vielä odotellaan?")

Tänä vuonna ei päästy pelkäämään eikä pelottelemaan pikkunoitia, trulleja tai muitakaan pääsiäisen mahtavia ihmeellisyyksiä, mutta mitäpä tuosta, eikös ne ole muutenkin niiden alle 6,5-vuotiaiden pikkukoirien juttuja ne. Ainakin tältä erää.

Hau-skaa kevättä! Whii!

Herra helmikuu

Jippiaijee, tänäänkin tuli aamulenkki, aamuruokaa, leikkiä, lepoa, päivälenkkiä, lepoa, ...ja ilta on vasta alussa. Silti joka ulkoilua (ja ylipäätään jännittävää juttua) pitää odottaa malttamattomana ja tarpeen tullen muistuttaa vetopainoa siitä, että se taktinen ajankohtahan muuten alkaa jo olla käsillä eli miksi ei liikuta?

Jos Boriksen käytöksestä voi mitään loogisia päätelmiä tehdä, niin talvessa on ainakin yksi hieno juttu: kiitos lumikinosten, puita pääsee merkkaamaan todella korkealta. Luulevat varmaan, että paikalla kävi ainakin parimetrinen punaparta...

Hei kuuraparta...

Viime metreille meni, mutta saatiinhan sitä lunta edes vähän tällekin loppuvuodelle. Borikselle vuodenvaihde on järjestyksessään seitsemäs eikä kiinnostus tänäkään vuonna ota loppuakseen: mikä siellä rapisee, mitä laitoit uuniin, mikä tuo on, saanko minäkin maistaa ja miten olisi rapsutukset tähän väliin?

Hyvää joulua kaikille punanuttujen kamuille!