Talven harvoista aurinkoisista päivistä sattui armollisesti yksi tällekin pääsiäiselle ja niin vain päästiin nauttimaan vesikelien ohessa vähän päivänpaisteestakin. Herra B ei kylläkään tehnyt suurta numeroa tästä oudosta valoilmiöstä vaan natisi vanhaan malliin heti, kun taukokahvin ohessa tarjoiltu nami pääsi loppumaan eikä liikkeelle lähdettykään välittömästi ("johan minä söin, mitä tässä vielä odotellaan?")
Tänä vuonna ei päästy pelkäämään eikä pelottelemaan pikkunoitia, trulleja tai muitakaan pääsiäisen mahtavia ihmeellisyyksiä, mutta mitäpä tuosta, eikös ne ole muutenkin niiden alle 6,5-vuotiaiden pikkukoirien juttuja ne. Ainakin tältä erää.
Hau-skaa kevättä! Whii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti