Vauhdikasta vuotta 2014!

Vuodenvaihteen vahtiminen väsytti valppaan valvojan....

Joulukalenterin 24. luukku

Viimeisen luukun takaa löytyi...

...joulukinkkua, mitäs muutakaan!

Joulukalenterin tulikoe

Kalenterin esiinotto tuotti pientä villitystä, mutta luvan saatuaan Boris paikansi oikean paikan yllättävän rauhallisesti ja järjestelmällisesti.

Ensimmäinen luukku oli helppo nakki, kuten myös sen takaa paljastunut nami. Muihin lokeroihin ei tarvinnut koskea eli kapine on vielä huomennakin käyttökunnossa!

Joulun odotteluun tontuille terriereille

Olipa kerran pahvilaatikko, jonka takakansi oli koristeltu jouluaiheisella kuvalla. Sen kanssa pikkujouluihin lähti kasa pahvimukeja, sakset, kynä, pari paperiarkkia ja terävä puukko.

Tarkalleen 23 mukia asettui hajamuodostelmaan laatikon kannelle.

Kynä piirteli laatikon pintaan mukien pohjien mukaiset apumerkinnät...  

...ja tuloksena oli hyvin ympäripyöreä pahvilaatikko.

Puukko veisteli jokaisen ympyrän paikalle aukon, johon sopi hyvin muki istumaan.

Kynä jatkoi raapaisemalla mukin ylälaitaan merkkiviivan, joka jäi mukin istutuksen jälkeen näkyviin.

Puukko työsti joka mukiin muutaman setin viillon kynän merkinnän osoittamalle korkeudelle, minkä jälkeen sakset ja paperi hoitelivat aukoista läpi paperiliuskat, joihin kynä taiteili numerot 1-23.

Mukit istahtivat omille paikoilleen. Tuloksena oli terrieriystävällinen joulukalenteriaihio:

Mikäli tekele selviää jouluaattoon asti, numero 24 eli "iso luukku" tulee olemaan laatikko itse...

Tarkoitus on piilottaa sopivan suuri nami yhteen mukiin joka päivä ja antaa koiran paikantaa se haistelemalla (ellei se sitten osaa laskea). Normaaleille mukeille laatikon koon pitäisi olla vähintään luokkaa 31x56x7 cm, jotta leikkaaminen onnistuu ja mukit mahtuvat paikalleen. Paperiliuskat pysyvät hyvin paikallaan, kun ulos jäävän pään vie mukin kylkeä vasten aukon läpi.

Aikaa tähän kauhistukseen kului tunnin verran ja vaikeusaste on sitä luokkaa, että mieskin sen osaa...nähtäväksi jää, miten Boris tähän suhtautuu.

Samhain tuli, oli ja meni

Mitäs tässä, sunnuntaita viettämässä

Kynnys

Syksy lähestyy, yöt viilenevät, pimeys laskeutuu pienten rosmojen ylle ja irlantilaistaustaisten punanuttujen mielessä saattaa käväistä ajatus pehmoisella, pedatulla sängyllä koisaamisesta. Mökillä tuli ehkä vedeltyä hirsiä vähän lattiatasoa ylempänä, mutta kotiluolassa komento on tiukempi. Valvovan silmän paikalla ollessa kynnys on läpäisemätön muuri; tilaisuus kuitenkin tekee varkaan ja Shangri-La avautuu, jos jokin poikkeustiloista toteutuu (komentaja on poissa, saunassa, ei havaintoa viimeiseen varttiin, ...)

Rajanylitys voi nuuhkun käsityksen mukaan olla sallittua myös pomon ollessa kynnyksen takana, jos turrikkaa siihen selvästi yllytetään. Irskille voi näillä eväillä tuottaa helposti ongelman: makoilee kameran kanssa puolisen metriä kynnyksen väärällä puolella ja kieltää tulemasta perässä. Boriksen tapauksessa tästä seuraa moniääninen ja -eleinen vänkääminen, jonka tarkoitus on oletettavasti väitellä lupa ylitykseen. Viimeisenä keinona kokeillaan vielä syyllistävää katsetta:

Eihän se tietysti toimi, mutta aina kannattaa yrittää!