Nyt sitä saa - nimittäin lunta tu(r)paan! Ohuen ohut, mutta ainakin jonkin aikaa maassa pysyvä lumipeite sai Boris Hurjan innostumaan jopa siinä määrin, että reilun minuutin verran piti vain juosta rinkiä ja möykätä täyteen ääneen, vaikkei paikalla ollut vetopainon lisäksi ketään kuuntelemassa. Höyryjen päästelyn jälkeen jaksoi sitten taas seurailla jälkiä, puhista ja toimittaa normaalia päivätyötä ilman suurempia äänitehosteita.
Maalla, merellä ja (melkein) ilmassa - siinä tämän punaniskan vaatimaton reviirikartta. Kun merenkäynti on talvisin vähän rajoitetumpaa niin toimintaa on luontevaa laajentaa ylöspäin, ja varisten innoittamana sitä kiivettiinkin taas puuhun tähystämään; tälle kaverille ei tulla tarjoamaan Redbullia... Saalista ei valitettavasti havaittu, mutta pätevän näköinen tuijottelu oli kyllä jo itsessäänkin kiipeämisen arvoinen juttu.
Hymyä huuleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti