Lissu-tädistäkin on tullut enkelikoira. Se katselee meitä pilven päältä ja heiluttelee häntäänsä. Siellä, missä Lissu on nyt, on varmasti loputtomasti herkullisia salami-tikkuja, vinkuvia pehmoeläimiä hajotettavaksi, metsiä lenkkimaastoiksi ja lämmin peti, johon voi kääriytyä illalla nukkumaan. Emme koskaan unohda tätä temperamenttista terrierineitiä. Ikävä on kova.
-N ja Boris-
tiistai 7. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi miten ikävä uutinen..Paljon voimia teille!!
Lähetä kommentti