Muistoissamme

Lissu-tädistäkin on tullut enkelikoira. Se katselee meitä pilven päältä ja heiluttelee häntäänsä. Siellä, missä Lissu on nyt, on varmasti loputtomasti herkullisia salami-tikkuja, vinkuvia pehmoeläimiä hajotettavaksi, metsiä lenkkimaastoiksi ja lämmin peti, johon voi kääriytyä illalla nukkumaan. Emme koskaan unohda tätä temperamenttista terrierineitiä. Ikävä on kova.





-N ja Boris-