Himanakki

Kukkuu!




Boris alkaa pikku hiljaa tottua uuteen kotiinsa. Poitsu on saanut myös uuden tyttöystävän, joka on tällä kertaa hieman pulleahko lammas. :)

Boriksen kuulumisia

Boris on ollut muuttopuuhissa, sillä koko meidän laumamme siirtyi uuteen osoitteeseen joulukuun puolivälissä. B on ollut tietenkin hyvänä apuna paikkailuissa ja muutossa. Näiden kuvien myötä Boris ja lauma toivottavat kaikille lukijoille riemukasta uutta vuotta 2011! Toivotaan, että uusi vuosi tuo kaikkea hyvää tullessaan. :)

Muistoissamme

Lissu-tädistäkin on tullut enkelikoira. Se katselee meitä pilven päältä ja heiluttelee häntäänsä. Siellä, missä Lissu on nyt, on varmasti loputtomasti herkullisia salami-tikkuja, vinkuvia pehmoeläimiä hajotettavaksi, metsiä lenkkimaastoiksi ja lämmin peti, johon voi kääriytyä illalla nukkumaan. Emme koskaan unohda tätä temperamenttista terrierineitiä. Ikävä on kova.





-N ja Boris-

Hirven koipi

Tänään suuri saalistajamme otti lähituntumaa villin hirvieläimen koipeen. Boris nuuskutti sorkkaa innokkaana ja häntä viuhtoi villisti puolelta toiselle, mikä on B:n tapauksessa melkoisen harvinaista. Ehkäpä irskissämme todella on ainesta mejä-koiraksi. ;) Sorkka meni vielä toistaiseksi pakasteeseen odottelemaan, että päästään treenaamaan...

Paranemaan päin jo :)

Boriksemme alkaa pikku hiljaa parantua viikon kestäneestä mahataudistaan. Reppana syö vieläkin erikoisruokaa ja antibiootteja, mutta muuten poika alkaa olla jo entisensä, tosin laihempi. Ehkäpä herra saa taas lisää lihaa luittensa päälle, kunhan saadaan aloittaa normaali ruoka jälleen.

Saaliseläimen jäljillä

Rauhallinen lauantainen metsässä rymistely katkesi yllättäen, kun Suuri Saalistaja poimi polun varresta Saaliseläimen hajun. Siitä ampaistiin saman tien metikköön, missä alkoi aivan hervoton metelöinti ja rähinä. Boriksen lyhyt jahti päättyi kuusen juurelle, missä takaa-ajettu sai rungon itsensä ja pedon väliin. Kun lenkittäjäkin pääsi viimein paikalle, pyörittiin kuusen alla jo kiivaasti ympäri ja välillä yritettiin jopa runkoa ylös. Ääntä ja hajua on vaikea kuvailla muutoin kuin sanalla "infernaalinen", mutta kaikeksi (ja omaksi) onneksi koiramme ei vielä oikein tajunnut ja/tai uskaltanut tehdä muuta kuin pitää löytöään paikalla :) Tässä vaiheessa komennot ja namit olivat lakanneet olemasta Boriksen pienessä maailmassa, joten kaveri piti napata käytännössä väkisin takaisin polulle matkaa jatkamaan. Saalis jätettiin sadattelemaan havupuun juurelle, mutta jäihän siitä ainakin kunnon kokemus pienen irlantilaisen muistiin...

Lunta!