Pääsiäisen päivänsäde

Talven harvoista aurinkoisista päivistä sattui armollisesti yksi tällekin pääsiäiselle ja niin vain päästiin nauttimaan vesikelien ohessa vähän päivänpaisteestakin. Herra B ei kylläkään tehnyt suurta numeroa tästä oudosta valoilmiöstä vaan natisi vanhaan malliin heti, kun taukokahvin ohessa tarjoiltu nami pääsi loppumaan eikä liikkeelle lähdettykään välittömästi ("johan minä söin, mitä tässä vielä odotellaan?")

Tänä vuonna ei päästy pelkäämään eikä pelottelemaan pikkunoitia, trulleja tai muitakaan pääsiäisen mahtavia ihmeellisyyksiä, mutta mitäpä tuosta, eikös ne ole muutenkin niiden alle 6,5-vuotiaiden pikkukoirien juttuja ne. Ainakin tältä erää.

Hau-skaa kevättä! Whii!

Herra helmikuu

Jippiaijee, tänäänkin tuli aamulenkki, aamuruokaa, leikkiä, lepoa, päivälenkkiä, lepoa, ...ja ilta on vasta alussa. Silti joka ulkoilua (ja ylipäätään jännittävää juttua) pitää odottaa malttamattomana ja tarpeen tullen muistuttaa vetopainoa siitä, että se taktinen ajankohtahan muuten alkaa jo olla käsillä eli miksi ei liikuta?

Jos Boriksen käytöksestä voi mitään loogisia päätelmiä tehdä, niin talvessa on ainakin yksi hieno juttu: kiitos lumikinosten, puita pääsee merkkaamaan todella korkealta. Luulevat varmaan, että paikalla kävi ainakin parimetrinen punaparta...

Hei kuuraparta...

Viime metreille meni, mutta saatiinhan sitä lunta edes vähän tällekin loppuvuodelle. Borikselle vuodenvaihde on järjestyksessään seitsemäs eikä kiinnostus tänäkään vuonna ota loppuakseen: mikä siellä rapisee, mitä laitoit uuniin, mikä tuo on, saanko minäkin maistaa ja miten olisi rapsutukset tähän väliin?

Hyvää joulua kaikille punanuttujen kamuille!

Lauantainakki

Vapaa-aamun toiminnot: ynise, piippaa, marise ja huokaile isoäänisesti aamuseitsemästä eteenpäin, jotta ruoka-automaatti herää. Puolentoista tunnin lenkki iloisesti kurassa tassutellen ja ojanpohjia imuroiden, sisältäen jonkun hölmön geokätkön paikannuksen joka aiheutti närää kun ei liikuttu melkein minuuttiin mihinkään. Kotona kurapyyhkeen puskemista ja tyytyväistä puhinaa. Aamupalaa. Juustokin maistuisi, ja mitenkä sen makkaran laita oli joka ihan selvästi pilkotti jääkaapin hyllyltä? Puruluun rouhintaa. Mitä muuten hommailet siellä keittiössä? Perään vähän lelujen retuutusta puoliteholla ja päälle päikkärit. 

Tästä on hyvä jatkaa iltapäivällä.

Hei sinä siellä!

Tääl' ois muuten yks irski jota ei vielä rapsuteta, eihän vaan jääny huomaamatta hei?

Jotenkin tulee mieleen 90-luvun television Tietoiskujen yhteydessä esiintynyt käsi. Tälläkin sytyttää.

Talvea etsimässä

Pieniä pakkasjälkiä löytyy aamuisin ja rapisevien lehtien seassa on siellä täällä jotain kylmää, mutta missä se lumi piileksii?

Kylmä keli toi taas esiin Boriksen periaatteellisen luonteenlaadun: vaikka takapuolta paleltaa, sisälle ei ole mikään kiire alle kymmenen kilometrin lenkin jälkeen. Eikä välttämättä vielä sittenkään.

Borboorin syysterveiset

Tänä syksynä Boris Punaparta sairasti tiettävästi ensimmäisen yskänsä, joka onneksi on jo taakse jäänyttä elämää. Nyt menoa jatketaan taas normaalisti lenkkeillen, vängäten, turhia pysähtymisiä protestoiden ja kotona nössöillen. Ja haistellen, koko ajan ja kaikkea haistellen. Mitäpä sitä muilla aisteilla tekeekään kun tuo kärsäkin on olemassa...