Irlannintorpedo

Taisi olla kesän kuumin viikonloppu. Perjantaina tehtiin automatka, joka oli varmaan Boriksen tähänasti kuumin, ja välillä otettiinkin stoppia, että naskalihammas pääsi viileämpään varjoon lauhduttamaan ja puskan puolelle asioimaan. Mittarissa oli koko viikonlopun riittävät lukemat, ettei kuumimpaan aikaan tehty oikein mitään muuta kuin läähätettiin.

Sunnuntai-iltapäivällä tuli pientä liikuntaa kehiin, kun Boris pääsi mereen uimaan oikein kunnolla muun porukan kanssa. B porskutteli vedessä kuin kotonaan ja seuraili sekalaisesti muita uimareita kuin hai laivaa, ja uimaliikkeet jatkuivat vaikka kossin nosti vedestä ylös (varmuuden vuoksi kai..) Huvittavia tilanteita riitti, mutta valitettavasti mukana oli vain filmikamera, jonka rulla on vielä kehittämättä.

Paluumatka oli sitten sitäkin kuumempi. Junan lemmikkiosastolla mittari näytti viilenevässä illassakin vielä +34:ää, eikä konnarin mukaan asialle oikein mitään voinut, kun ei vaunuissa ole jäähdytysjärjestelmää (paitsi kuuman sisäilman kierrätys). Onneksi matka ei ollut mahdottoman pitkä, toisin kuin eräällä kanssamatkustajalla, joka oli istunut haukkunsa kanssa pätsissä jo 7 tuntia ennen sitä. Vettä kumminkin riitti, ja matkaa edeltävän uintisuorituksen ja kuumuuden takia Boriskin istui kohtalaisen kiltisti aloillaan, eli siltä osin meni nappiin (mitä nyt vähän teki mieli mennä tutkimaan muita eläinmatkustajia).

Uusi entinen lelu

Kossille iloinen yllätys päällystön palatessa kotiin -- uusi lelu. Kaupasta kainaloon tarttui ruokapussin mukana punavärinen "dog vs. triceratops" -dinosaurus, joka tuntui aluksi sopivan kovalta palalta, ja koonkin puolesta oli ihan hyvän oloinen.

Kämpille tultua asetettiin fossiili vaivihkaa testiin: seisomaan keskelle olohuonetta. Nuoriherra ei heti hoksannut uutuutta, mutta vinkkauksen jälkeen tulikin sitten hupia..urhea petomme nimittäin näytti pelkäävän kyseistä saurusta.



Otusta piti kierrellä ja kaarrella, sille muristiin, urvahdeltiin, vikistiin, vinguttiin ja haukuttiin. Hyökkäiltiin, yritettiin saada leikkimään, pakitettiin ja alettiin alusta. Touhua jatkui vartin, eikä mokomaan hirmuleluun oikeen uskallettu koskea ennen kuin isäntäväki sitten meni viereen ja näytti, että ihan vaaraton se on..ja sitten kun makuun päästiin, niin voi sitä riemua!

Toisen vartin jälkeen se sitten kuoli ja kunnolla. Taisi olla nopeiten rikottu lelu, vaikka pitikin olla kestävä..ilmeisesti ei terrierinkestävä kumminkaan: toinen sarvi antoi periksi ja samantien irlantilaisemme oli suu täynnä täytevanua, voitonriemua ja ylpeyttä saaliin kaadosta. Jesh, ja ei kun paikkaamaan..

Tällä hetkellä saurus on käynyt klinikalla pari kertaa; häntä ja toinenkin sarvi sattuivat antamaan periksi. Jalat on varmaan seuraavana listalla, mutta pääasiahan on että koiralla on (luvallista) kivaa :)

Boris ja pässi

Boriksen pikku eläinkirja täydentyi jälleen uudella yksilöllä: pässillä. Everstiluutnantti oli viikonloppuna pihalla paistattelemassa päivää, ja Borikselle tarjoutui sopivasti tilaisuus käydä nuuhkimassa kyseistä liki kymmenen kertaa itsensä painoista pomoa lähituntumalta. Lähestyminen tehtiin varovasti ryömimällä (kuinkas muuten), mutta perille päästyä uskallettiin sitten nuuhkia kuonot ihan reippaasti ilman hässäkkää. Borista taisi vähän jänskättää, pässiä ei pätkääkään..

Paluu juurille

Loistavan aurinkoisen viikonlopun Boris pääsi viettämään juurillaan Tampereella, missä muun vilinän ohessa päästiin käymään pentunäyttelyssä ja painimaan sisarusten kanssa. Koirilla oli tapahtumassa ilmeisen kivaa, ja ainakin Boriksella näyttelyn ulkopuolellakin, jopa siinä määrin että seuraava vuorokausi meni lähinnä paikallaan maatessa. Reissulla tuli opittua junamatkustamistakin; viisituntinen menomatka ei oikein sujunut kunnolla, mutta paluumatkalla kolmen tunnin harjoittelun jälkeen kaveri alkoi jo näyttämään vähän sivistyneeltä kyytiläiseltä. Ehkä se vielä tästä..



Näyttelyssä Boris sai kehuja, eli ihan hukkaan ei homma mennyt, vaikka velipoika Masi sen urosten ykkössijan sitten ansaitsikin. Huomautusta tuli etukäpälästä, joka oli pentuna paketissa, mutta fiksausehdotus on varmasti B:lle mieleen: paljon lenkkeilyä metsissä ja vastaavassa maastossa..

Vappu oli ja meni, samoin talviturkki

Boriksen vappu meni kohtalaisen rauhallisissa merkeissä, mitä nyt vähän tuli kissalta palautetta kun välillä eksähdettiin väärään huoneeseen..sää oli mukavan lämmin, aurinko paistoi ja pihalla pääsi meuhkaamaan ja leikkimään ja juoksemaan kaikkia pöljiä ihmisiä karkuun, jotka yrittivät turhaan saada kaverin löytämää parhaat päivänsä nähnyttä luuta pois; saatiin se sitten viimein, muutaman uusinnan jälkeen, ja kyllä karvakalloa harmitti.

Vapun jälkeen käytiin taas vaihteeksi rantalenkillä, ja aurinkoisen sään seurauksena päästiin tutustumaan avoimeen meriveteen; jäistä ei ollut näkyvillä kuin aavistus horisontissa.

Aluksi uutta elementtiä piti ihmetellä sopivan välimatkan päästä. Sitten siirryttiin varovasti lähemmäs, häntä hitusen ymmällään, ja viereen päästyä ensin haisteltiin, sitten maisteltiin (pari kulausta, mutta ei maistunut). Seuraava askel oli alkaa koemielessä lorkkia käpälällä, liekö B sitten testannut että saako tähän ihan tosi koskea..vähän päästä oltiinkin nilkkoja myöten vedessä, ja sitten tultiin pois, kyttäillen merelle sen näköisenä kuin siellä jotain olisi.

Ja kunhan meni selkänsä sekunniksi kääntämään, kuului iso molskahdus---Boris otti varaslähdön uimakaudelle ja heitti talviturkkinsa kunnon loikan saattelemana!

Vesi oli vielä vähän turhan kylmää pulikoimiseen, eli poika piti komentaa huvinpidosta pois samantien. Melko ripeästi komento meni perille, vaikka näytti että Boriksen mielestä siellä varmaan olisi vielä hetkosen voinut räpiköidä. Ennen retken jatkumista piti sitten kuivatella lämpimällä kalliolla vähän aikaa, tietysti ravistella turkkia ja kaupan päälle tormuuttaa kameran linssiin niin, että se pääsi putsauksille: "Märkä Kärsä" -tagi, sponsored by Boris, annetaan pyytämättä.

Tulipahan kumminkin nähtyä, ettei peto pelkää vettä, ja muutaman viikon päästä varmaan aletaankin harjoittelemaan uimista ja vesileikkejä enemmän jos vain sää sallii ja pomot tarkenevat itse mennä mukaan. Sitä odotellessa jännitetään parin viikon päässä häämöttävää ensiesiintymistä(/katastrofia) pentunäyttelyssä..

Paluu luontoon

Jokseenkin rauhallinen kaupunkielo sai väistyä viikonlopuksi, kun Boris Urhea teki retken rannikon metsiin. Seikkailijan ura oli nousujohteinen: ensin kuljettiin pomon perässä niin lähellä, että kärsä törmäsi kantapäihin tämän tästä, sitten valpastuttiin kiertelemään muutaman metrin säteellä hajujen perässä ja lopuksi sitten kaahailtiin korvat putkella pitkin ja poikin, onneksi kumminkin näkö- tai kuuloetäisyydellä.


Rannalla tutustuttiin uuteen alustamateriaaliin, kiveen (jäille ei enää viitsitty lähteä). Ilman näkyviä syitä Boriks kirmaili kieli poskella ylös ja alas kalliomaastoa, ja raapivasta äänestä arvasi, missä päin käännökset tehtiin.. Kaikesta päätellen pienet koirat eivät tarvi innostumiseen juuri muuta kuin uuden ympäristön.

Isommat kivenkolot piti tietysti päästä tutkimaan, samoin oksakasat, lupaavat mättäät, puunjuurakot ja melkein kaikki, mihin nyt vain kirsun sai tukittua. Käärmeitä ei näkynyt yhtään, mutta jos niitä paikalla olikin, Boriksen tömistävä ravi varmaan varoitti ne menemään piiloon hyvissä ajoin..



Nuuskimisten välillä vauhtia sitten piisasi taas ihan kiitettävästi, samoin hurjia hyppyjä kaikenlaisten oksien ja muiden esteiden yli. Koiran ilme paljasti suuren tyytyväisyyden (pienellä mielikuvituksella näytti kuin se olisi nauranut mennessään), mutta valitettavana sivuvaikutuksena tuli tämän tästä kuraryöppy omaan niskaan maapohjan ollessa vielä märkää..



Yhden polun varrelta löytyi pari puroakin, joita piti tietysti ensin ihmetellä ja sorkkia yhdellä käpälällä, ja lopuksi käydä juomassa pari kulausta ennen matkan jatkumista. Onneksi Boris ei enää hypännyt veteen suoraan, kuten aamupäivällä paimenkoiran kanssa leikkiessä, missä Boris pienen virhearvioinnin seurauksena loikkasi suoraan ojaan ja tuloksena oli *plumps*-ääni sekä pieni vesipatsas; vettä oli varmaan vain suunnilleen mahaan asti, mutta tulos oli yltäpäältä kohtalaisen märkä koira..

Viimekäynnistä poiketen joka muurahaispesässä oli nyt kova vilinä päällä, ja suurena tutkijana pojan piti toki päästä haistelemaan/maistelemaan mokomia kasoja. Ilmeestä päätellen maussa olisi parantamisen varaa---loppumatkan keot saivatkin sitten jäädä rauhaan.


Hajukirjastoa on nyt sitten taas kartutettu oikein olan takaa (vaikka kaikki oikeat metsän pedot jäivätkin näkemättä). Jossain vaiheessa pitäisi vielä opetella uimaankin, kunhan jäät lähtee ja vedet lämpenee; nähtäväksi jää, miten hyvin kamera kestää vettä..

Kevätbörriäinen

Hiphei!

Arvatkaas mitä!? Boris kävi tänään trimmattavana! Nyt kevättä kohti tassuttelee entistä tyylikkäämpi ja komeampi nuori irskiherra. Kiitos paljon Tiinalle, joka siisti pikkumiehen! :) Trimmauksen jälkeen Boris sai leikkiä Sanni-neidin kanssa ja kivaa oli!

Boriksen tassu on nyt kunnossa, mutta viikko sitten alkoi uusi ongelma - korvatulehdus, joka levisi myös toiseen silmään. Senkin suhteen elämä on tosin jo alkanut hymyillä, joten eiköhän se tästä.

Tässä vielä kuva Boriksesta tuoreeltaan trimmin jälkeen. Herralla on viimeisen punnituksen mukaan painoa 14 kg. Kunhan viimeistelevä näyttelytrimmi saadaan tehtyä, on herra valmis toukokuun pentunäyttelyyn. Vielä kun omistajatkin saataisiin psyykattua näyttelykuntoon... ;)

Boris-börriäinen lähettää kaikille lukijoilleen kevätterveisiä!