Metsänreunasta starttasi sitten maasto-osuus, polvenkorkeudelle ja ylikin yltävä hanki. Ja eihän se irlantilaista hidastanut kuin hippusen -- juoksu vain muuttui jänismäisiksi loikiksi. Suksilla pääsi yllättävän hyvin kulkemaan, poislukien syvimmät paikat (liki metri lunta). Niissäkin sivakointi olisi vielä sinällään pelannut, mutta kun Boriksella alkoi olla hankaluuksia saada käpälillä otetta mistään, se yritti kiivetä kyytiin ja upotti molemmat pohjaan. Kiits...
Retken päätteeksi sulateltiin enimmät lumet ja jäät kylppärissä, minkä jälkeen koira kellahtikin tyytyyväisenä olkkarin matolle ikkunasta paistavan auringon lämmittämään kohtaan nukkumaan. Tätä lisää :)
