Ai ai, voi voi!

Iltaa kaikki!

Yhyy, elämä on epäreilua!

Tänään mami ja isi pakkasivat minut autoon tarkoituksenaan viedä minut eläinlääkärille esittelemään kipeää etutassuani. Matka oli jännittävät ja meinasin pakahtua, kun näin ihanan eläinlääkäriasema Akuutin. Siellähän pidetään pentukerhoa! Minä pääsisin siis pentukerhoon!

Tällä kertaa ei ollut pentukerhoa vaan tassututkimuksia, höh. Lääkäritäti oli kiva ja pitihän sitä vähän pusutellakin, kun se yritti tunnustella tassuani. Ongelma oli varpaassani ja tassu piti kuvata. Kuvauksen ajan minun piti olla paikallani ja se oli melkoinen suoritus tällaiselta vauhtihirmulta. Mukana ollut namipussi osoittautuikin hyödylliseksi ja sen avulla pysyin sen tarvittavan hetkisen paikallani, jotta kuva saatiin otettua.

Kuvasta selvisi, että yksi oikean etutassuni varpaista on murtunut! Voi tätä surkeutta, sillä murtuman takia tassuni paketoitiin jäykäksi tollukaksi, jota nyt joudun raahaamaan mukanani seuraavat kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä menemme tarkistuskäynnille, jossa tassuni kuvataan uudelleen. Tällä välin mami ja isi joutuvat vaihtamaan siteen pariin otteeseen ja voin jo sieluni silmin kuvitella, miten ne reppanat eivät osaa tehdä sitä kunnolla! Jos minulta kysytään, ottaisin koko typerän paketin pois tassustani...

Ulkoilua varten minulle hankittiin lasten kinttaiden näköiset rukkaset, sillä side ei saa kastua. Jos tämä kuulostaa nyt jo hirveältä, odottakaas kun kerron lisää! Minä joudun nimittäin pitämään päässäni muovista tötteröä, jonka kanssa kävelen pitkin seiniä ja se masentaa minut täysin. Elämä on epäreilua!

Toivottavasti tassu saataisiin pian kuntoon, jotta pääsisin pian jatkamaan normaalia, iloista irskinelämääni! Siis tarkoitan nyt sellaista rukkas- ja tötterövapaata elämääni!

Murjotusterkuin,

Boris

PS. Nuo lempi-ihmiseni aikoivat laittaa minusta vielä kuviakin, mutta se saa odottaa huomiseen... Ei tätä koiran alennustilaa kyllä tarvitsisi kuvata!

Kipuava tassu :(

Moi!

Viikonloppuna sattui nuorelle irskiherralle pieni onnettomuus metsälenkillä. Yhtäkkiä Boris alkoi nilkuttaa ja pureskella toista etutassuaan. Tarkistimme tassun heti, mutta emme nähneet siinä mitään hälyttävää.

Illalla tarkastelimme tassua uudemman kerran emmekä vieläkään huomanneet siinä mitään ulkoista vikaa. Boris näyttää harittavan varpaitaan eikä mielellään astu tassun varaan. Nilkutus jatkuu edelleen, joten varasimme herralle huomiseksi tarkistusajan eläinlääkärille. Toivottavasti tassu saadaan huomenna kuntoon!

Terkuin,

Mami

Kuluneen viikon kuulumisia

Pentukerho on nyt nähty. Boris ei varmaan käyntejä lopettaisi jos voisi päättää, etenkään viimeisellä kerralla tavatun tiikerinnäköisen tanskandoggin jälkeen, mutta minkäs teet kun on vain koira. Sen lisäksi, että jättiä oli ilmeisen hauskaa vetää poskesta, se toi ryhmään vähän tasapainoa pitämällä irlanninterrieriäkin välillä lattiassa, minkä seurauksena leikki vain yltyi. Tanskandoggin omistaja tosin oli Boriksen mielestä vähän tylsä, kun tuli niin herkästi väliin..

Kotona törmättiin toissapäivänä tuuletuksen yhteydessä oravaan. Parvekkeella silloin tällöin vieraileva kurre ei ollut moksiskaan, kun ovea vähän raotettiin ja Boris sai kuononsa väliin; käytiin jopa haistelemassa ihan läheltä, että mikäs juttu tämä nyt on (kaupunkilaisorava, mitäpä se pedoista tietää). Uusi ihana kaveruus sitten kuitenkin kariutui terrierin kyllästyessä oven takana seisomiseen, ja täpinöissä haukkuminen sai oravan lähtemään livohkaan. Tämän jälkeen koiralla sitten menikin vähän aikaa parvekkeen oven edessä istumiseen, ikkunalle tuijotteluun ja vinkumiseen - mihin se kiva pieni otus meni? Juuri kun visiitti oli unohtumaisillaan, kurre teki vielä comebackin ikkunalaudalle, ja siitäkös Boris taas innostui..

Niin ja tänään saatiin uusi panta. Edellisestä punaisesta tulikin vähän kuittailuja (kuulemma tyttöjen väri), eli ihan hyvä että vaihtui. Bonuksena tässä on vähän kiiltäviä juttujakin, isojen poikien malli siis!

Kerhokiusaaja

Eka kerta pentukerhossa meni ihan mukavasti, vaikka välillä oli vähän ruuhkaa radalla..tällä viikolla käytiin toisen kerran, pentuja oli paikalla vähemmän kuin viimeksi ja Boriksesta paljastui uusi puoli: kerhokiusaaja. Samanvahvuisia leikkikavereita paikalta löytyi vain pari, ja pääosa ajasta menikin vähän vähemmän ärhäköiden karvanaamojen jahtaamiseen, selättämiseen ja pyörittämiseen. Eikä piisannut, että kaverit sai ketoon..siitähän se hupi vasta alkoi: äänekäs ätinä, hampaiden esittely ja ylenmääräinen isottelu. Muutaman kerran pomot joutui sitten ottamaan pojan jäähylle, että vastapuolikin pääsi välillä ylös ja vauhtiin, ja että kuulisi edes vähän mitä eläinlääkärillä oli sanottavaa. Kirre oli ilmeisen hyvä leikkikaveri, jopa siinä määrin, että pojat onnistuivat leikillään liki keskeyttämään omistajille suunnatun "luennon" kieriessään lääkärin jalkoihin meuhkaamaan täyteen ääneen..

Kerhossa oltiin niin isoa poikaa että oksat pois ja pala latvaa, mutta tänään oli kotona toinen ääni kellossa. Kesken illan olohuoneeseen nimittäin ilmaantui limsapullo, ihan ennennäkemätön kapistus. Ja mitäpä sitä muuta voi tuntemattoman esineen suhteen tehdä kuin naurattaa yleisöä; lisämateriaalia videolla..



Jonkun aikaa odoteltiin, mutta Boris ei vain uskaltanut mennä lähelle ilman, että pulloa pidettiin kädessä ja oltiin "turvana" vieressä. Lopen pullo sitten piti poistaa pelistä, että saatiin taas rauha taloon; kaikkea ei näköjään irlantilainenkaan sulata ensinäkemällä..

Vuosi 2009

Hiphei kaikki ihanat lukijani!

En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisiani, sillä olen ollut kiireinen pieni irski. Olen tässä parin viikon aikana touhunnut vaikka mitä!

Viime keskiviikkona menin ensimmäisen kerran Akuutin pentukerhoon ja siellähän oli oikein rattoisaa! Paikalla oli minun lisäkseni noin parikymmentä muuta pentua omistajineen. Kun kaikki olivat päässeet paikalle, oli aika päästää meidät pennut irti leikkimään. Koska kaikki pennut eivät ole samankokoisia, oli meidät jaettu pienten ja isojen pentujen ryhmiin. Minä pääsin isoihin pentuihin! Olin todella reipas, vaikka aluksi ihmettelinkin suu auki hieman villimpien kavereiden menoa. Pian pääsin kuitenkin jyvälle touhusta ja vilistin muiden mukana. Paikalle oli myös toinen irskipentu, Kirre!

Sunnuntaina, juuri kun olin herännyt päiväuniltani, minut ja häkkini nostettiin autoon, enkä yhtään tiennyt, mihin olimme menossa. Kun olimme perillä, huomasin kaupan pihalla muitakin koiria ja ne kaikki olivat irlanninterrierejä! Kröhöm, kuulin mamilta, että tämä on nyt sellainen juttu, jota sanotaan irskilenkiksi. Se on siis lenkki, jossa on irskejä ja niiden omistajia ja sitten lenkkeillään metsässä porukalla. Meitä oli paikalla kolme aikuista koiraa ja kolme pentua. Metsässä pääsimme juoksemaan irti ja minä katselin ihailevasti isojen koirien menoa ja yritin parhaani mukaan pysyä perässä. Minä haluan tulla isona isoksi irskiurokseksi, joka juoksee tosi lujaa ja kaikki koiratytöt tykkää siitä! 

Lenkki kesti noin tunnin ja sen jälkeen uni maistui pienelle koirapojalle. Autoon päästyäni nukahdin heti ja tuhisin tyytyväisenä kotiin asti.

Keskiviikkona on taas pentukerho, jota odotan innokkaasti. Onhan ne nuo ihmisetkin kivoja leikkikavereita, mutta ei ne ihan kaikkia leikkejä osaa leikkiä! Mami ei esimerkiksi tykkää, jos yritän puraista sitä leikkimielisesti poskivilloista - kumma tyyppi!?

Niin ja nyt näyttää taas siltä, että loskakeli korvaa kauniit pakkaspäivät, joten se tietää kuratassuja tälle viikolle!

Tuhinaterkuin,

Boris

Ps. Mami halusi lisätä pienen huomion, että olin tänään hieman tuhma. Otin ja väänsin komeat tortut aitaukseen, vaikka olin juuri käynyt ulkona. Ihan on kuule emännän oma vika, jos ei ehdi kantaa minua pihalle! Ettäs tiedät, mami!

Joulun ihme

Joulu tuli, oli ja meni. Kuvioissa oli uusia (ihmis)naamoja, ennalta tuttuja kissoja, huippuhetkiä koirakavereiden kanssa mäikätessä, lahjoja (Boriksen osalta purtavia/syötäviä) ja hurjan paljon huomiota..lenkeiltä löydettiin ihan uusia metsäpolkuja ja hajuja, joista päällimmäisenä mieleen jäi hepan jäljet: mokomista ei meinannut saada millään kunnon käsitystä, mikä ne oli polulle jättänyt. Pitkän nuuskinnan jälkeen arvioksi jäi ilmeestä päätellen "varmaan jotain aika isoa". Uudesta vuodesta ei jäänyt herkkujen ja leikkimisen lisäksi suuremmin mainittavaa, paitsi että raketeista ei suuremmin välitetty; vähän kuulosteltiin mitä tapahtuu, mutta isompia haukkuja ei sitten asian tiimoilta jaeltu..hyvä niin.

Ja sitten se ihmejuttu. Joulun aikana joku roisto (joulupukki?) oli alkanut kiertelemään joka paikassa, sahaillen sohvanjalkoja matalammiksi. No juu, eihän niissä tietenkään jälkiä näkynyt, mutta jos syöksymisellä ei päädy sohvan alle piiloon vaan jää reunalle jumiin, tyhmempikin tietysti päättelee, että huonekalujen maavara on kutistunut...vai mitenkähän päin se nyt sitten menikään.. Joka tapauksessa kotona sai venytellä ja tehdä tosissaan töitä, että viimein mahtui sivuttain änkeämällä nipinnapin kotisohvan alle; pomojen arvio on, että sekään ei enää kohta onnistu!

Joulun/vuodenvaihteen aikana taisi rohkeuskin vähän taas kasvaa; viime siivouksessa imuriin ei enää juuri kiinnitetty huomioita, paitsi jos se tuli ihan viereen - puruluu oli jännempi. Tätä vauhtia herrasmieskoiran elkeet saavutettaneen jo ensi vuosisadalle mennessä..